Kohti Uutta Vuotta

Aika juoksee ihan hirmuista vauhtia, eikä tänne ole muistanut päivitellä tapahtuneita asioita treenirintamalla. Tässä kuussa jäi tekemättä yksi asia, mikä minulla on ollut tavoitteena tehdä kerran kuukaudessa: tokokoe. Paikka oli kyllä ja olisi tehnyt mieli kovasti mennä, mutta kroppa päätti toisin. Niskat veti niin hirmuiseen juntturaan, että ei tarvinnut haaveilla osallistumisesta, sillä alaspäin ei ollut kumartumista. Olen nyt käynyt näiden niskojen takia kolme kertaa hierojalla viikon välein ja nyt ollaan siinä tilanteessa että pystyy jo vähän kumartumaan alaspäin ilman huimausta. Kaikkea sitä sattuukin!

Kokeenomaista treeniä kuitenkin päästiin tekemään Oilin luo, missä tehtiin sitten seuruu, ruutu, luoksetulo, tunnari ja kaukot. Seuruussa oikea paikka on alkanut löytyä paremmin, mutta juoksussa ja hitaassa käynnissä se on vielä hukassa. Peruutus oli loistava, samoin luoksetulo. Tunnari täyttä sikailua ja kaukoissa meni muuten hyvin, mutta viimein vaihto toi eteenpäin - jäi katsomaan mitä kolinaa sivusta kuului. Kotiläksyksi häiriötä seuruuseen (katseli vähän ruutumerkkejä) ja sitten sitä tunnaria. Lähinnä keskitytään nyt siihen, että sen kanssa on hauskaa ja kivaa ja se on mukava tuoda mun luokse. Eli ihan pelkästään yhden tikun suussa pitoa ja tuomista. Meillä on loppiaisena Christan koulutus, missä on tarkoituksena tuota tunnaria katsella lisää. Sitä ennen tuo palautus kuntoon, niin voidaan siihen varsinaiseen ongelmaan paneutua sitten silloin.

Treenaamassa ollaan käyty hallilla sekä perinteisesti kotona. Muutaman viikon ajan ollaan nyt keskitytty ihan siihen seuruun oikeaan paikkaan sekä siihen tunnarin pitämiseen ja tuontiin. Ahkera treenaaminen näkyy, tuntuu että kerta kerralta asiat menevät paremmin. Tunnarin kanssa yritän nyt malttaa pysyä siinä yhden tuomisessa, ettei liian aikaisin harpata eteenpäin.

Jouluaatto vietettiin äitini luona, Sinna ja kuusi

Tähän aikaan vuodesta on tullut yleensä aina muisteltua kulunutta vuotta ja asetettu tavoitteita ensi vuodelle. Jo viime vuonna en uskaltanut juuri mitään sen kummempia suunnitella/toivoa ja tänä vuonna en tee sitä ollenkaan. Kulunut vuosi taas on kaikkinensa ollut niin vuoristorataa, että ei siinäkään muistelemista ole. Onneksi surullisiin hetkiin on mahtunut myös onnellisia hetkiä.

Jouluihmisenä odotin kovasti, että jouluksi olisi saatu lunta. No ei saatu. Mutta jouluaattona Sinnan kanssa auringonpaisteessa lenkkeilessä mietin, että ei se joulutunnelma tule siitä että on lunta, vaan se tulee ihan omasta itsestä. Ja sillä hetkellä kaikki oli todella hyvin, niin olokin oli todella jouluinen. Ja tuota samaa ajatusta aion yrittää tuoda meidän tokolle. Ei sillä ole väliä tuleeko Sinnasta koskaan tva tai tuleeko edes sitä ykköstä voittajasta. Me tehdään just sitä mitä me halutaan ja mistä me tullaan onnelliseksi. Mulle riittää että vieressä on aina naurava naama, tuloksista viis. Tällä hetkellä tokon treenaaminen on äärimmäisen mukavaa ja palkitsevaa, joten sillä tiellä jatketaan. Ensi vuosi tuo tullessa hyviä koulutuksia sillä saralla, joten innolla odotan vuoden vaihtumista.

Oikein Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Aloitetaan uusi vuosi riemulla, mallia näyttää Sinna ja Myrtti tapaninpäivältä: