Uusi vuosi ja sama vanha tunnari

Niin se uusi vuosi vaihtui taaskin ilman että valvottiin. Jo perinteeksi muodostuneena mentiin viettämään vuodenvaihdetta Hiltonin lentokenttähotelliin. Tällä kertaa syynä ei ollut se, että kotona olisi pelkäävä koira, vaan se, että se on todettu hyväksi ja kivaksi paikaksi, missä on kiva viettää yksi ilta. Kotiympyröistä kun on kiva päästä välillä pois :) Tavallaan olisi ollut ehkä kiva katsoa, miten Sinna reagoi raketteihin. Aiemmin ei ole ollut mitään, mutta mistäs sitä koskaan tietää... Hotellissa kuitenkin Sinna tyytyväisenä nukkui ja ulkoiltiinkin normaalisti illalla. Rakettien pauke kuului kauempaa eikä ne haitannut yhtään. Sääliksi kyllä kävi kun aamulla näin niitä pelkääviä koiria :(

Tällä lailla Sinna aina ilmoittaa haluavansa viereen. Huolimatta siitä että antaa luvan, niin jää tuohon istumaan ja tuijottamaan pitkäksi aikaan. Hyppää sitten kun on saanut pohdiskelunsa pohdittua :D

Näillä pakkasillä tää on meidän normaalitilanne kotona.

Uudenvuodenpäivänä Sinna pääsi leikkimään Myrtin ja Vennin kanssa, samaa jatkettiin sitten seuraavanakin. On niin ilo katsella leikkiviä koiria, Sinnalle kun leikkihetket on niin harvinaisia. Sinnalla on tarkkaan valittu, kapea ystäväpiiri. Itse valitsemansa siis :D

Treenirintama on ollut varsin tunnaripainoitteista. Ollaan nyt keskitytty pelkästään siihen yhden hakemiseen ja iloiseen tuomiseen. Sunnuntaina yritettiin hallilla vähän kokonaista tunnaria ja njääää, ei se oikein onnistunut. Vähän alkoi jo tuntumaan siltä että miten yksi perhanan liike voikin olla niin vaikea...

Tuohon liikkeeseen kuitenkin saatiin eilen huimasti apuja, kun käytiin A-qilityn järjestämässä Christa Enqvist-Pukkilan koulutuksessa. Vau mikä kouluttaja, jos olisi ollut mahdollista niin olisin kuunnellut koko päivän! Kerroin meidän ongelmat liikkeen suhteen ja sen jälkeen tehtiin koko juttu kisanomaisena. Ei oikein mennyt niin kuin olisi pitänyt, sillä Sinna jumahti täysin haistelemaan mattoa (!!!) jouduin ihan herättelemään siitä ja lähettämään kapuloille. Eli se normaali intopiukea possu ei nyt näyttänyt siinä alussa pahintaa. Meni kapuloille, haisteli, otti omansa ja kääntyi samantien tulemaan. Tässä kohtaa mun suu loksahti auki ja silmät oli teevadin kokoiset. Missä oli se tuhma possu joka tunnarissa tuhmailee? No se löytyi sitten metrin etenemisen jälkeen. Pysähtyi syömään kapulaa. Kutsuin, eteni vähän ja söi. Toruin, meinasi kääntyä takaisin etsiskelemään. Söi puri. Tuhmaili. Toi kuitenkin lopulta sivulle. Tehtiin sama siten kun teen kotona, eli vein itse. Oli siitä huolimatta tuhma, mutta vasta palautuksessa.

Eli ongelma vaikuttaisi olevan vain yksinkertaisesti siinä, että se kapula on niin ihana. Sinna haluaa pitää sen itsellään. Tehtiin pelkkää yhden noutoa ja siinä Sinna näytti että osaa pitää sitä. Otti maasta ja toi nätisti sivulle. Haki heitettyä lyhyen matkan päästä, sekä pidemmältä nätisti. Haki silloinkin nätisti, kun oli pidempi matka ja namia heitetty. Eli osaa. Sitten käytiin piilottamassa se oma ja lähetettiin hakemaan, siinä vaiheessa se rouske taas alkoi. Eli kriteerit on hukassa. Tässä kohtaa voin myöntää, että en ole pitänyt kriteerejä. En ole uskaltanut komentaa haistelutilanteissa, koska sitten se työntää sitä epävarmuutta haisteluun. Ja juuri tämän asian takia, tuota pureskelemattomuutta ei saa treenata muiden kapuloiden kanssa, vaan nimenomaan yksin piilottelulla.

Vein yhtä tunnaria piiloon ja samantien kun Sinna ottaa suuhunsa niin muistutan vielä että pidä. Mikäli pysähtyy puremaan niin kielto, tunnari pois suusta, pieni puhuttelu, tunnari maahan ja pyydetään tuomaan. Jos tuo nätisti niin kehu mutta ei namia. Tässä jouduttiin vielä tekemään niin että menin vaikka lähetin kauempaa, niin menin itse lähemmäs. Heti noston jälkeen muistutin siitä pitämisestä lähellä ollen, peruuttaen kokoajan kohti lähetyspaikkaa. Muutama toisto ja Sinnan pito parani, piti todella nätisti. Eli nyt tälläistä treeniä, mustavalkoisella kriteerillä. Kapulat on mun omaisuutta ja niitä pitää kohdella nätisti.

Vennikin oli menossa mukana vaikka ei leikkikuvissa näy.

Kun aikaa vielä jäi niin keskusteltiin normaalikapulan noudosta. Sitäkin näytettiin aiemmin ja ei se mitään nättiä ole. Yhtä lailla sekin puoli pitää saada kuntoon. Meillä on vähän ongelmana ollut se, että en saa kahta eri treeniä yhdistettyä. Eli tehdään sitä kauempaa hakemista ja vaihdetaan kapula leluun sekä sitten lähitreeniä, missä haetaan läheltä ja pidetään nätisti. Tässä kohtaa keskusteltiin myös siitä, että vaikka leluun/namiin vaihtaminen kapulan kanssa onkin hyvä juttu, niin mitä se tekee mielentilallisesti. Koira vaihtaa ajatuksensa kapulasta leluun, keskittyy vain leluun. Kokeessa ei sitä lelua ole apuna, joten koiran pitää opetella keskittymään itse tehtävään. Ei siihen leluun. Saatiin neuvoja miten saada liike kokonaisena onnistumaan. Aloitetaan siitä läheltä, sitten pyydetään kantamaan ympärillä, kasvatetaan liikettä pikkuhiljaa. 

Eli hurjasti nyt treenattavaa ja pitkäjänteisyyttä. Tie on pitkä ja varmasti hankala, mutta toivottavasti tulokset ovat hyvät. Pidin Christan opetustyylistä jo katsoessani kun edellinen koira teki ja oli mahtavaa itsekin päästä oppilaaksi. Harmillisesti kova pakkanen aiheutti ongelmia, niin en pystynyt olemaan paikalla kun oman suoritusvuoron ajan. Toivottavasti tälläistä koulutusta tulee lisää semmoisella kelillä, kun meidänkin auto suostuu toimimaan :)