Olen seuraillut netissä keskusteluja koiran pukemisesta ja siellä on kyllä laidasta laitaan mielipiteitä. Itse olen sitä mieltä, että koiran mukaan. Sinnalla on vaatteita hirmuinen pino, mutta vähemmälläkin pärjättäisiin. Kuitenkin kaikki ovat samaa tarkoitusta varten - lämmittämistä. Ilman töppösiä pärjätään lenkillä -15 asteessa, riittää että on toppamantteli päällä. Siitä eteenpäin sitten töppöset jalkaan jos pikapissatusta pidemmällä käydään. Jostain kumman syystä töppösten jalkaan laittaminen on Sinnan mielestä hyvin vastenmielistä, mutta hyvin se ulkona ne jalassa kulkee. Manttelin Sinna on aina mielellään pukenut päälle, kylmänherkkänä ei halua ulkona ilman takkia kulkea.
Koska pakkaset ovat enemmän tai vähemmän vaikuttaneet meidän ulkoiluun, niin kotitreenirintamalla olemme aktivoituneet kunnolla. Viime perjantaina kävimme Oilin luona keskustelemasta tunnarin jatkosta. Sitä kun päivittäin hinkkasin Christan koulutuksen jälkeen ja kotona vaikutti jo hyvältä. Mutta ei se sitten ollutkaan niin hyvä, joten jatketaan yhden kapulan treeniä. Nyt olemme treenanneet kolmea eri variaatiota: ihan pelkkää sivullaoloa ja maasta nostoa. Eli pidä-kiitos-irrotus. Kapulaa pitää pitää nätisti suussa vaikka katse nousee maasta taivaiseen. Toinen treeni on sohvalla istumista, Sinna siinä jalkojen edessä. Ottaa kädestä kapulan, pitää kiinni. Hetken kuluttua otan itsekin kapulasta kiinni, mutta Sinnan pitää edelleen pitää siitä kiinni. Kolmas versio sitten ihan perustreeniä, noin 6 metrin matkan päästä oman hakua. Vaihtelevasti eri juttujen alla piilossa. Milloin ruutunauhaa, milloin takkikasa, milloin kenkien seassa. Mikäli se oma löytyy helposti, niin silloin Sinna myös tuo nätisti. Mikäli tuomista on edeltänyt kova etsiskely, niin sitten esiintyy pureskelua. Eli pidä-käskyä lisään silloin avuksi mikäli se etsiminen on kestänyt kauan, muuten tuo nätisti ihan sillä oma-käskyllä alusta loppuun.
Oilin kehoituksesta olemme tehneet nyt treenejä viisi kertaa päivässä, syynä lähestyvä tokokoe. Viisi kertaa päivässä on tuonut hyvin esille noita mielentilaeroja. Työpäivinä ensimmäinen tunnari tehdään aamulla ennen ulosmenoa. Sinna on se viimeinen meidän taloudessa joka herää, joten harjoituksessa on mukana hyvin uninen koira. Kaikki harjoitukset tapahtuvat hyvin nätisti. Toinen harjoitus sitten heti töiden jälkeen, silloin on virkeä Sinna ja voisi sanoa että mielentila on hyvin normaali. Kolmas harjoitus ennen ruokaa ja silloin on jo malttamatonta menoa. Pitää tarkkaan miettiä mitä tekee :) Neljän harjoitus sitten iltaulkoilua ennen ja viiden harjoitus iltaulkoilun jälkeen. Tähän tulee lyhyt tauko, mutta eipä juuri ole muita mahdollisuuksia. Näissä Sinna osaa myös olla nätisti.
Sen mitä tämä usea harjoittelu on tehnyt, että harjoitteiden jälkeen on aina hyvin aktiivinen, lisää haluava koira. Välillä ihan harmittaa lopettaa kun toinen on niin innokas tekemään lisää. Mutta nyt tehdään maltilla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti