Tunnaria koko elämä

Tai ainakin siltä tuntuu. Viime päivityksen jälkeen ei ole oikeastaan tapahtunut mitään muuta kun tunnaria. Se Lahden koekin jätettiin välistä, kun siihen tuli sitten ihan kaikkea mahdollista vaikeuttamaan koko koetta. Viimeisenä niittinä oli sitten Sinnan selkä, joka alkoi oireilemaan loppuviikosta. Ei muuta kun peruutusilmoitusta ja kotihierontaa. Seuraavalla viikolla Sinna pääsikin jo fyssarin käsittelyyn ja hoitamista löytyi selästä kunnolla. Liian pitkäksi venähti hoitoväli, joten pitää uusia hoito nyt kuukauden sisään.

Facessa kiersi haaste kolmesta koirakuvasta kolmen päivän ajan, nämä kuvat ovat satoa siitä.

Lukuunottamatta noin viikon taukoa tunnaritreeneistä selän takia, ollaan tehty melkeinpä päivittäin jonkinlaista variaatiota tunnarista. Kotitreeniä ollaan jatkettu, sillä halleilemaan en nyt ole uskaltanut mennä kun kennelyskää tuntuu olevan niin hirmuisesti liikenteessä. Jotain hyvää siinäkin, ainakin nyt ollaan maltillisesti edetty tunnarin suhteen. Tavoitteena saada se kotona kuntoon ennen kun lähdetään viemään ulkotiloihin.

Nyt viikonloppuna saatiin selvä voitto, kun vaikea tunnari (ison pyyhkeen alle heitetty kapula) ei aiheuttanut turhautumista ja pureskelua. Vaikka oman esiin kaivaminen oli Sinnalla työn takana, niin se otettiin lopulta suuhun ja tuotiin nätisti sivulle. Tästä innostuneena uskalsin sitten myöhemmin samana päivänä tehdä ihan normaalin tunnarin hajuttomine kapuloineen. Koska aina tuntuu tulevan uusia ongelmia, niin niitä tuli nytkin. Sinna meni hienosti kapuloille, mutta hyvin reippaasti potkiskeli vääriä. Otti kyllä oman ja toi sen nätisti takaisin, mutta ihan hirveää sikailua siellä kapuloilla ollessa. Toistolla jätti sen potkiskelunkin pois, meni ja haisteli ja toi pureskelematta. Mutta vähän sellainen olo, että noinko se nyt on oppinut että potkiskella saa. No, katsotaan mihin suuntaan se lähtee kehittymään. Keskitytään nyt kuitenkin vielä siihen että se kaivelee ties mistä sitä omaa ja tuo sen pureskelematta, nätisti suussa pitäen sivulle. 

Koska sama liike tylsistyttää helposti (ainakin ohjaajaa) niin on ollut pakko keksiä erilaisia variaatioita. Eilisiltana tehtiin kaikenlaista erilaista pitämistä ja oli kiva huomata että nehän onnistuu yllättävän kivasti. Yhtenä tärkeänä treeninä pidän myös sitä, että sitten kun se kapula on sylkäisty pois suusta, niin Sinna ei palaa sitä nostamaan. Haluan että koko kapula unohtuu ja mun kanssa hengailu on tärkeää. Tämä on hankala harjoitus tarjoamaan opetetulla koiralle, mutta niin tässäkin vaan on menty eteenpäin.

Tässä video eilisiltaisesta tunnarikaukoista:

Jos ihan nipotetaan, niin tuossa lopussa Sinna olisi saanut sylkäistä kapulan pois nopeammin. Vähän jäi mietityttämään että onko toi tommoinen että "maistetaan vähän ennen sylkäisyä" vai onko siinä vaan vaikeuksia saada se hemmetin tikku pois suusta.

Mutta oikealla tiellä ollaan ja maltti on oikea sana. Nyt vähän haaveilen että pääsisin siirtämään tunnarin tekemistä hankeen, mutta tulisi vaan vähän parempi keli. Alkuviikolla oli liukasta, loppuviikoksi tuli kivemmat kelit mutta nyt taas on pääkallokeli. Eilen iltalenkillä minä olin meistä se joka pysyi paremmin pystyssä, Sinna liukasteli jatkuvasti. Tämä kuva on viime viikolta, mutta nyt näyttää ihan samanlaiselta:

Tule kevät, tule pian!