Tokoa seitsemän ikävuoden kokemuksella

Lauantaina Jonna käväisi täälläpäin ja hyvän ruokailun lisäksi piti tietenkin vähän tokoilla. Tai me Sinnan kanssa näytettiin ja Jonna katsoi ja kommentoi. Ohjattuun noutoon saatiin hyviä vinkkejä ja tunnari purettiin täysin osiin ja alettiin jo miettimään kokonaan "kuinka opettaa tunnari alkeista". Kun mitä jos koira meneekin täysin ilmavainuisesti, eikä keskity täysin harjoitteluun? Näitä sitten treenattiin siten että en lähminytkään sitä omaa niinkuin normaalisti, vaan koskin vaan kevyesti. Oli vaikea, lopulta oli ihan ranteet auki fiilis että nyt se hajos koko liike (ei onneksi hajonnut). Kiva Jonna kun kävit!

Eilen sitten Oilin kisanomaiseen treeniin. Tehtiin kisanomaisessa setissä ruutu, metallihyppynouto, ällä, tunnari sekä luoksetulo.Samaan aikaan kun tein kisanomaista niin toinen koirakko sai treenata samalla alueella. Ja hei, Sinnahan osasi! Teknisesti suoritti kaikki liikkeet oikein. Viilattavia asioita löytyi perusasennosta (oikea etutassu ylhäällä), kapulan tuonnista (varmuutta!) sekä ruudun paikasta (liian reunassa). Mutta hei, olennaisinta oli että liikkeet olivat varmoja. Sinna teki ne niinkuin pitääkin, aivan mahtavaa! 

Omalla treenivuorolla (toinen koirakko teki kisanomista) hinkattiin sitten sitä perusasentoa, seuruun paikkaa sekä kaukoja. Perusasennossa pitää nyt muistaa että ei palkata silloin kun oikea tassu on ylhäällä, vaan vasta kun molemmat etutassut on maassa. Kriteerit kohdilleen. Koska aikaa oli, niin katseltiin vielä kisanomainen ohjattu. Itse ohjatussa ei ollut mitään vikaa, mutta siinä seuruun stopissa oli. Meinaa valua, ei kuuntele. Siihen nyt jälleen ne kriteerit mukaan ja vaaditaan sitä kunnon stoppia. 

Lopuksi vielä paikallaoloa evl:n mukaan. Ensimmäinen kerta ihan kokeenomaisesti. Sinna on aina tehnyt tämän oikein, nyt hieman epävarmuutta tuli kun kutsuin makuusta sivulle "Sinnasivu!" ja vieressä ollut koira säpsähti vähän sen oloisesti että lähteekö. Sinna jäi siinä katsomaan että lähteekö toikin ja jouduin sitten toistamaan käskyn. Uusintakerralla toimi jo vallan mainiosti, vaikka siinäkin taisi vähän vilkaista sivusuunnassa pysyykö kaveri.

Mutta hirmuisen kiva on nyt tehdä kisanomaista settiä, kun tuntuu siltä että nyt me osataan. Fiilis on kiva, molemmilla on hauskaa ja on varmuutta. Toivottavasti saadaan tämä osaaminen vietyä kisakentille asti. Tai eihän sitä tiedä, vaikka tämä varmuus olisi tullut Sinnalle iän myötä, sillä eilen naurunakki täytti seitsemän vuotta! Ikä ei Sinnan kohdalla ole vaan kuin numero, samanlainen menijä on edelleen. Onnea rakas pieni suukkosuu!