Mutta sitten alkoi illalla tapahtua. Iltaruoka ei Sinnalle maistunut ja hetken kuluttua kaikki treeneissä saadut namit oksennettiin. Oksentelua jatkui koko ilta, kunnes ei ollut enään mitään, mitä oksentaa. Seuraavana päivänä Sinna oli vähän vaisu, mutta söi kyllä. Silloin vielä ajattelin että levolla menee ohi, mutta ei, seuraavana yönä taas oksenti ja ruoka ei aamulla maistunut. Aamulla soitin eläinlääkäriin ja sinne onneksi päästiin nopeasti, Sinna tippaan ja lääkitystä. Tipassa oleminen ja lääke piristi selvästi, sillä kun töihin tulin takaisin Sinna mukana, niin Sinna olisi halunnut vaan juosta ympäriinsä. Kotiin kun päästiin, niin siellä Sinna suuntasi ensimmäisenä ruokakupille - mikä ihana näky!
Viikonloppuna vointi onneksi oli noususuuntaista, vaikka nappula oli selvästi vielä liian vahvaa ruokaa. Sunnuntaina Sinna juoksi ensimmäistä kertaa ovelle vastaan kun tuli kotiin, sekä keikutteli selällään olohuoneen matolla. Tiistaina riekkui jo lelullaan - selvä merkki tervehtymisestä. Tuli kyllä niin huono omistaja-olotila, kun ei ollut huomannut näitä pieniä vihjeitä siitä, että on se koira kipeä. Viime viikon kun Sinna vietti aikansa lähinnä sängyssä nukkumassa, niin nyt on normaalisti mukana kaikissa arkipäivän toimissa.
Tänään oli sitten vielä käynti fysioterapeutilla, missä näkyikin sitten mahakivun aiheuttamat jumit. Koko koira oli aivan juntturassa, varsinkin selässä oli kunnon betoniseinä. Ne saatiin hoidettua onneksi kuntoon. Samalla reissulla käytin Sinnan vaa´alla ja painoa oli 12 kg - siinä on kilo liian vähän. Sairastelu näkyy :( Nyt vaan ruokaa nassuun ja rauhallista menoa, treeneihin palataan vasta kun ollaan varmasti kunnossa. Oksennustaudin syytähän ei varmasti tiedetä. Yksi mahdollinen syypää on pari päivää ennen sairastumista metsässä vedetty ihmispaska (yök), mutta tuntuupa tuota oksennustautia muutenkin olevan koirilla nyt liikenteessä. Tärkeintä on kuitenkin että toipumassa ollaan :)
![]() |
| Sinna nesteytettynä |

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti