Laulain työtäs tee

Sinnahan on pääsääntöisesti hiljainen koira. Lukuunottamatta sattunaisia maukaisuja ja mölvähdyksiä, on Sinna hiljainen. Milja kun oli äänekäs kiihtyessään ja autossa, on Sinnan kanssa elo paljon hiljaisempaa. Alkuaikoina jouduin jopa muutamaan otteeseen pysäyttämään auton ja tarkistamaan onko koira siellä takana, kun ei mitään kuulu (Milja siis jolisi ja käkätti koko automatkan).

Tokossa Sinnan ääntely on satunnaista. Yleensä se on kiinni viretilasta. Kuitenkin tunnari on semmoinen, missä sitä ääntä esiintyy siinä odotusvaiheessa. Siihen halusin nyt eilisellä Oilin kurssikerralla treenata. Aiemmin se on jätetty vähän huomiotta, koska itsessään tunnarin kanssa on ollut suuria ongelmia. 

Aloitettiin kuitenkin ruudulla, jotta saataisiin jotain vauhdikasta vähän alkuun. Nyt ollaan treenattu sen takapalkan kanssa, joten testattiin kisanomaisesti että miten se onnistuu. Meni hyvin, mutta jäi etureunalle haistelemaan jotain eikä kuunnellut. Vein oikeaan paikkaan. Uusintayritys meni sitten hyvin ja meni oikeaan paikkaan. Perään vielä lähetys takapalkalle. eli hyvällä mallilla ollaan, samaa jatketaan. 

Seuraamista, se alkaa olemaan tosi hyvä. Sinna näyttää siltä että on tekemässä töitä ja keskittyy. Nyt vaan pitää alkaa tekemään pidempää pätkää, ettei Sinnan fokus töiden tekemisestä mene siihen namin hakemiseen. 

Sitten se tunnari. Sinnahan kääntyy mun mukana, jottei tuijottele kapuloita ja kuumu siitä. Heti käännöksen jälkeen se alkoi. Vinkuna, ihme laulaminen. Ja jatkui, jatkui, jatkui. Toruin, Sinna vastasi laulamalla. Olin kiinnittämättä huomiota, siinä se lauleskeli vaativasti vieressä. Itse olen ajatellut tuota siten, että Sinnalla on niin hirmuinen kiire sinne kapuloille, että vaatii sitä. Mutta ei, se vaatii multa namia. Istuu kitisten ja tuijottaa mua herkkujen toivossa, pienikin käden liike terävöittää "hei nyt se nami tulee!". Ja koska se toruminen ei auta, sitä on turha tehdä. Varsinkin kun siinä on se riski, että sitten itse tunnari liikkeenä kärsii siitä.

Nyt sitten lähdetään hakemaan sitä hiljaisuutta pelkän kehun avulla. Tunnarit paikalleen, käännös ja jätän Sinnan siihen istumaan, astuen askeleen sivuun. Pelkkä tuo vierestä pois siirtyminen auttoi siihen, että Sinna oli hiljaa. Alkuun mölisi, mutta kun käänsin selän niin hiljeni. Vierelle saa palata sitten kun Sinna istuu rentona, suu auki ja hiljaa. Namilla ei palkkaa, vaan siitä vaan sitten vapautus ja kehu. Voi päästää kapuloillekin, mutta se on sitten ihan vapautuksena. Tällä lailla nyt sitten lähdetään etenemään, toivottavasti auttaisi mokomaan mölyapinaan. Ihme kitisijä, muuten kun on niin hiljainen :)