Pieniä asioita

Viime kerrasta on vierähtänyt aikaa, mutta ollaan me silti treenattu. Kirjoittaminen on jäänyt, mikä on kyllä huono, sillä täältä voisi käydä tsekkaamassa mitä on tehty. Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että on treenattu. Olennaisinta ehkä on, että miten on treenattu! Me ollaan hinkattu pikkuriikkisiä juttuja, korjailtu senttejä. Ja mä tykkään! tää on just sitä, mitä mä jaksan treenata päivästä toiseen. Edistystä näkyy ja ei ole yhtään semmoinen olo että päätä hakkaisi seinään (tunnari...)

Ollaan nyt käyty joka toinen viikko Oilin kurssilla ja sen sijaan että oltaisiin keskitytty tunnariin, ollaankin käyty muista asioita. Seuraamisesta se lähti ja sitä kautta lähdettiin korjaamaan perusasentoa, seuraamista, peruutusta sekä sivulta maahanmenoa. Kaikessa tärkeintä on se mustavalkoisuus. Älä hyväksy väärää paikkaa, älä varsinkaan palkkaa siitä. Perusasennossa katsottiin viimein se ihan oikea paikka ja siitä en ole lipsunut. Seuraamisessa vähäisestäkin porsastelusta huomautetaan ja palautetaan oikeaan paikkaan. Suurimpana läpimurtona tähän oli se, että opetin Sinnan hakemaan palkan takakautta oikeasta kädestä. Tällöin seuraamisessa on valmiiksi jo ajatus taaksepäin. Alun onnistumisten jälkeen tuli takapakkia mun kriteerien kanssa, en yksinkertaisesti osannut nähdä sitä tarpeeksi oikeaa. Varsinkin, kun Sinnan tapauksessa se paikka on virheellinen enää 5-10 cm. Pieni koira, pienet sentit. Sekin onneksi saatiin nyt eilen ratkaistua. Pienin askelin eteenpäin.

Peruutus on jo hyvällä mallilla. Sitä lähdettiin sillä aiemmin kirjoittamallani kantapäätekniikalla tekemään ja se on hyvä. Samoin kuin sivulta maahanmeno, enimmäkseen menee molemmat kyynärät maassa mutta kyllä sitä joutuu paljon tekemäänkin että muistaa. 

Eilen oli kurssikerta ja koska seuraaminen oli niin hyvällä mallilla niin katsottiin sitten meidän ruutua. Aiemmassa kisanomaisessa huomattiin jo että se paikka on edelleen vinkura ja kun sitä koettaa korjata, niin Sinna tekee sitä että heti ruudun ylitettyään kääntyy ympäri ja peruuttaa oikeaan kohtaan. Targettia ruudussa ei voi pitää, sillä siihen Sinna jää liikaa kiinni ja etsiskelee katsellaan kun sitä ei ole. Yritettiin ensin siten, että saisi vain näyttämällä oikeaa paikkaa, mutta se peruutus on niin vahva toimintamalli, että mä en muuta tekisikään kun veisi Sinnaa oikeaan paikkaan. Siispä, nami ruudun taakse seuraavin keinoin:
- suora lähetys namille, oikeassa pysähdys kohdassa JES!
- nami taakse, lähetys, pysäytys oikeaan kohtaan. Kun koira katsoo ohjaajaan, kehutaan ja juostaan ruutuun palkkaamaan. Ei päästetä sinne namille
- suora lähetys  jne..

Eli nyt tuolla keinolla sitä peruuttamista purkamaan. Ruudun takana oleva nami on vaikea, eikä se saa mennä siihen että lähtee sitten sitä katseella etsimään. Eli tätä tehdään nyt vain, jotta saadaan se peruutus pois.

Lopuksi vielä kaukot. Kisanomaisessa viikko sitten ei onnistuttu, mutta nyt onnistui. Ongelmaksi kuitenkin, on osoittautunut maasta seisomaan nousu ja siitä sitten taakseistuminen. Taakseistuminen on opeteltu erikseen ja se on ollut vahva, mutta yhdistettynä tuohon maasta seisomaan nousuun, on koira liian etupainoinen. Eli kun Sinna nousee maasta seisomaan, menee paino liikaa eteen, vaikka kaikki jalat pysyvätkin tismalleen samoilla paikoilla. Nyt pitäisi saada se seisomaan nousu siten, että takajalat pysyvät paikallaa, mutta etujalat tulevat vähän taaksepäin. Tällöin Sinnan asento olisi valmiiksi vähän enemmän takapainoisempi ja siitä sitten taakseistumisessa ei tulisi etenemistä. Taakseistumiseenkin pitää painottaa sitä ajatusta palkasta takanapäin, jotta saataisiin sitä takaosaa painotettua. Tässä siis kivaa pientä hinkuttamista ;)

Eli pieniä juttuja, viilauksia sinne sun tänne. Ja sitä kautta kokonaisuuden rakentamista. Tuossa välissä suunnittelin jo kokeisiin menoa, mutta peruin ne ajatukset kisanomaisen treenin jälkeen. Me ei olla valmiita. Hiotaan nyt kaikki liikkeet mahdollisimman täydellisiksi, jotta sitten koetilanteessa se ei-niin-täydellinen-suorituskin on riittävän hyvä :)