Sunnuntain tokokoulutus

Viime viikko oli ohjattuja treenejä täynnä, kun ensin torstaina Oilin luona ja sitten sunnuntaina Vuorenmaan Marko tuli kouluttamaan meidän seuraan. Oli kyllä mielenkiintoinen päivä, kun ensin seuraa monta tuntia muita ja sitten vielä oma treeni päälle. Vaikka jalat kipeytyi ja kauhea nälkä (no tää oli oma moka), niin tuli taas oppia silmät ja korvat täyteen. Vielä kun oppisi kirjaamaan kaikean ylös samantien, niin se tieto pysyisi siellä päässä!

Meillä oli Sinnan kanssa aiheena kokonaisuuden hallitseminen. Liikkeitä on monta mitä pitää kuosissa ja välillä tuntuu että joku liike vaatii ihan kamalasti (niinkuin nyt viime päivinä se seuraamisen oikea paikka). Kokeita ajatellen pitäisi kaikkea treenata, mutta väkisinkin jotkut liikkeet jäävät vähemmälle huomiolle. Tästä päästäänkin sitten siihen, että minkä verran me ylipäänsä tehdään kokeenomaisia - vähän. Ja kuinka usein treenaan ilman apuvälineitä (namit ja jopa treeniliivi on aika kova turva-ankkuri). Koska meillä ensimmäisestä vartista meni osa tähän keskusteluun, niin katseltiin siinä sitten lopuksi Sinnan tunnaria, jota olin manannut vallattomaksi. Koska ongelmana on vähän väärien maistelu, niin laitettiin pk-hypyn alle se oikea ja pari muuta ja vielä esteen eteen kasa niitä vääriä. Hyvin haki omaansa, repi niin innolla että sai hyppykin siirtyä ;) Tuohon maisteluun ja muiden potkiskeluun neuvoksi kapuloiden laitto seinän tai vastaavan lähelle. 

Tauon jälkeen kisaomainen setti. Ruutu, tunnari, luoksetulo, kaukot ja ruutu uudestaan, mutta ruudun paikka vaihtunut. Ihan ensi töikseen Marko kysyi että eihän ole nameja (treeniliivi oli kassin pohjalla). No olihan niitä muutama nami taskun pohjalla... piti tyhjentää pois :D Ensimmäinen ruutu hyvä, mutta kakkiainen liikkui seis-käskyn jälkeen haistelemaan. Meni kuitenkin maahan sitten. Perään tunnari, joka ansaitsee kaikki mahdolliset aploodit ja skumpat. Kisanomainen treeni ja täyden kympin tunnari! Hirmuisen vaikea oli olla vetämättä täysiä juhlia, mutta mentiin vaan upeaa! mahtavaa!-kehuilla ja jatkettiin. Sinna siis meni kapuloille, haistoi toisen heti omana, nappasi suuhun ja toi pureskelematta. Sinna. Mun pikku Sinna. Loistokoira! Luoksetulo oli hyvä, itse pidin pysähdystä hitaana mutta ei ollut. Kaukoissa kuului kolinaa ensimmäisellä m-s vaihdolla ja tuli siinä eteenpäin, muuten piti paikkansa. Ja sitten se toinen ruutu. Lähetyspaikka oli sama, ruutu siirtynyt hallin toiseen kulmaan viistottain. Eli lähetysrintama oli 45 astetta (tai jotain semmoista) vasemmalla. Bongautin Sinnalla ruudun, katsoi sinne, lähetin. Sinna juoksi suoraan sinne missä ruutu oli ollut ja oli ihan WTF ilmeellä siellä. Lähetin uudestaan sieltä sivusta ja löytyi. Osaavalla koiralla voisi sen ensimmäisen virheen jälkeen mennä ottamaan jo pannasta kiinni ja viemään oikeaan paikkaan (täällä se ruutu on). Eli tälläistä jatkossa lisää, hyvää tekee.

Keskusteltiin sitten myös kriteereistä. Mä olen oppinut niin tiukkoihin kriteereihin, että kiva oli nähdä ettei meidän liikkeet olekaan niin huonolla tolalla. Tiukoissa kriteereissä ei ole vikaa, se vaan auttaa hakemaan sitä täydellisintä versiota. Mutta helpotti aika paljon, kun olen välillä miettinyt että miten paljon jotain liikettä saa vielä nopeammaksi/paremmaksi. Yksintreenaamisessa on huono puoli, että itse vaan näkee ne asiat ja olen usein onnistunut tekemään ne kriteerit liiankin tiukoiksi ja manannut huonoja treenejä. Kultainen keskitie on vähän hukassa :)

Loppuun katsottiin aika mielenkiintoinenkin palloleikki, juurikin noihin luoksetulo pysäytyksiin ja ruudun stoppiin. Yksinkertainen idea, pallo näkyvillä silloin kun menee hyvin ja piilossa silloin kun ei mene hyvin. Eli käsky seis, pallo esiin, kehumista. Koira pysyy paikallaan ja ohjaaja liikkuu taaksepäin, etäisyyttä kasvattaen. Kokoajan kun pysyy paikallaa, kehutaan ja pallo näkyvillä. Sitten vapautus palloon. Mikäli koira mokaa, niin pallo piiloon. Marko näytti tuon Sinnalla ja vitsi että Sinna oli hieno! Seisominen näytti tosi päheeltä, tämäkin treeniin :)

Maanantaiaamun juoksulenkiltä juuri saavuttu. Sinna on viimeinkin tajunnut miten kuuluu juoksulenkillä kulkea :)