Tammikuun touhut

Monta kertaa olen ajatellut, että pitäisi päivitellä tänne, mutta sitten en ole ehtinyt. Ja nyt kun löytyi pieni hetki aikaa, niin en keksi että mitä tänne piti kirjoitella :) No, kuulumisia kaiketi.

Uudesta vuodesta selvittiin, tosin ensimmäistä kertaa Sinna reagoi raketteihin. Nyt pitää aloittaa siedättäminen ja toivotaan että ensi vuonna tilanne olisi jo parempi. Selkäjumeistakin selvittiin ja ehkä syyllinenkin löydettiin. Syksyn vatsatauti itsessään oli vetänyt selän jumiin ja vaikka sitä saatiin jo silloin parempaan kuntoon niin marras-joulukuun vaihteen kovat pakkaset kylmettivät ja kipeyttivät lisää. Nyt onneksi niistä päästiin (niin pakkasista kuin jumeistakin) ja ostettiin haalari takkien alle pitämään koko kropan lämpimänä. Tuo haalari muuten osoittautui ihan ylivoimaisen parhaaksi ostokseksi, nyt pysyy takajalatkin täysin lämpimänä. Tammikuun alussa kun pakkaset palasi, niin haalarille oli kunnolla käyttöä. Itse kävin myös kuuntelemassa Christa Enqvist-Pukkilan tokokoulutusta, oli kyllä mielenkiintoista. Muistiinpanoja tuli kirjoitettua paljon, ehkä nekin voisi joskus kirjoittaa tänne. Kiva oli myös nähdä tuttuja koulutuksessa!

Lauantaina saatiin nauttia ihanan aurinkoisesta kelistä. Ei kun jäälle ja kuvaamaan!

Tokoilun parissa treenit aloitettiin Oilin kurssilla. Kiva oli mennä kurssille ja todeta että kuukauteen ei olla tehty mitään :D No ei, tarkoitus oli edes pari kertaa käydä hallilla ennen kurssia, mutta työkiireet veivät kaiken puhdin ettei iltaisin jaksanut kun lenkkeillä normaalisti. Edellisen kerran Oilin luona marraskuussa huomattiin että Sinnalta on sivupaikka vähän kadonnut ja sillä jatkettiin nytkin. Edelleen oli kateissa, koska olin ottanut kriteerin liiankin taakse ja nyt sitten lähdettiin korjaamaan eteemmäksi sitä. Onneksi, se oli oli helposti korjattavissa. Mutta sitten lähdettiin tarkastelemaan Sinnaa liikkeelle lähdössä. Parin askeleen seuruissa on se ongelma, että Sinna lähtee niin reippaasti liikkeelle, että jo toisella askeleella edistää. Sinnahan osaa seurata vasenta jalkaa hienosti ja nytkin kun sen stopin teki, niin palasi sieltä edestä takaisin sivulle. Tämä alkaa olemaan jo niin temppumainen juttu, että ei auta vaikka äänellisesti huomauttaa.

Aloitettiin siis ihan pienin pienin askelin. Oikeasta paikasta kehu. Kun ampaisi liian eteen, niin äpäp ja kevyesti kosketin rintaa ja siirsin oikealle paikalle. Toimi! Sinna lähti vähän epävarmemmin seuraavalle kerralla liikkeelle, selvästi mietti mitä kuuluu tehdä. Näitä treenejä on nyt jatkettu kotitreeninäkin ja käräytys virheeseen alkaa olemaan entistä hankalampaa. 

Perusasennon lisäksi ollaan treenattu molempien kyynärien maassa olo kun perusasennosta menee maahan. Christan koulutuksessa tuli siihen hyvät vinkit, mutta eipä toimineet Sinnan kanssa. Oilin kanssa jatkettiin aiheesta ja nyt ajatuksena on saada Sinnan fokus eteenpäin, joten nyt ollaan tehty sitä että käsken Sinnan edessä maahan, laitan namin eteen. Siirryn sivulle ja kun Sinna katsoo namia niin vapautus. Tuossakin näkyy tuo vahva kontakti - kun siirryn sivulle niin Sinna tillittää mua ja pitkä aika menee ennen kun katsoo namiin. Saa nähdä saadaanko tätä koskaan täydelliseksi.

Vaikka nyt ollaan tuota perusasentoa ja makaamista treenattu, nii pikkuhiljaa olen vetänyt mukaan ruutua, merkin kiertoa ja tunnaria. Koska kokeisiin ei ole kiire, niin rakennellaan nyt pohjia kunnolla. Tiedän mitä Sinna osaa ja mitä voin vaatia, mutta kyllä tuommoinen reilun kuukauden totaalitauko vaikuttaa. Mutta kyllä se osaaminen sieltä esiin saadaan :)

Hyvien treenien lisäksi on pakko hehkuttaa sitä, että pääsin viimeinkin juoksemaan! Ehdin nähdä jo unia juoksulenkeistä, aivan kamalaa. Heti kun tuntui että flunssasta on tointunut niin hyvin että uskaltaa juosta, niin lähdin lenkille. Ensimmäinen lenkki oli kamala, tuntui siltä kun olisi tarponut suossa ja matka ei ollut pitkä. Seuraavalle lenkille sykemittari mukaan ja sykkeitä tarkkailen lenkkiin saikin pituutta. Vieläkin matkat on lyhyitä ja vauhti hidas, mutta mitä siitä. Mä juoksen! Kunto kyllä kasvaa ja sen näkee jo nyt että kerta kerralta on helpompaa. Tänä aamuna heräsin jo ennen kuutta, ei muuta kuin juoksemaan. Sinna pääsi mukaan eikä yhtään arvostanut moista aamuherätystä. Ulkona vielä tuiskutti lunta :D Mutta hitsi että tuntui hyvältä!