Torstain ohjattu treeni

Eilen käytiin taas Oilin opissa, kerrankin muistan kirjoittaa muistiinpanot melkein samantien. Ensin käytiin läpi viime kerralla kotiläksyksi saatu oikea seuraamispaikka ja sehän oli parantunut. Suurimman osan ajasta pitää oikean paikan, pidemmässä seuruussa lähtee edistämään. Eli heti kun edistää, niin huomautus. Tästä päästiinkin sitten oikean rytmin etsimiseen ja kokeilun kautta päästiin seuraavaan listaan:

- hitaassa kävelyssä mun pitää kävellä lyhyin askelin suht hitaasti. Olisi hyvä jos Sinna pystyisi siinä edes osittain ravaamaan
- normaalissa kävelyssä lyhyt, nopea askel. Nopeampi kun aiemmin
- juoksussa myös lyhyttä askelta ja hitaammin kun aiemmin, yritetään saada Sinna pysymään ravissa
- peruutuksessa lyhyttä askelta myös

Eli pieni koira, lyhyt askel. Tuota peruuttamista katsottiin enemmänkin, siinä on Sinna alkanut poikittamaan vasemmalle. Se on seurausta siitä, että itse oon harpponut liian lujaa (miten sitä peruuttaessa vauhti kasvaakin 😏) ja Sinna on meinannut jäädä alle, joten väistää sitten toiseen suuntaan. Eli nyt seinän viereen peruuttelemaan ja lähdetään ihan siitä, että kun nostan vasemman jalan kantapään ylös, niin sen pitää olla merkki Sinnalle että takapää ylös. Palkka oikeasta kädestä (koska ei kestänyt näkyvää namipalkkaa). Olisi myös hyvä opettaa Sinnalle palkkakäsky, joka tarkoittaa sitä että kiertää takakautta hakemaan namin oikealta puolelta - tällöin ajatus namista on taaksepäin.

Oili opettaa peruutuksen koiralle siten, että tekee juuri tuota kantapäännostoa ja siitä sitten taaksepäin ihan pikkuaskelin. Äärimmäisen fiksua! Tuo otetaan nyt kotijumpaksi, katsotaan mikä on tilanne kahden viikon kuluttua kun on seuraavat ohjatut treenit. 

Loppuun vielä maahanmenoa sivulta. Christan koulutuksessahan tuli ilmi, että toisen kyynärän ilmaan jääminen on varsin yleinen ongelma staffeilla ja se johtuu tiiviistä kontaktista. Olen antanut asian vuosien varrella olla, koska on ollut muitakin ongelmia ratkottavana (ja vähän on ärsyttänyt se, että pitkäkarvaisilla koirilla tämä ongelma ei ole edes näkyvissä, vaikka väärin tekisivätkin!). Fakta on kuitenkin se, että ylemmissä luokissa siitä rokotetaan. Katsotaan, saako sen korjattua. Selailin meidän tokokuvia ja pirhana, se näkyy aika monessakin kuvassa. Tässä vuosien varrelta Marin ottamia kuvia:

Tää on ehkä vähän huono esimerkki, hellekoe missä Sinna ei maannut kertaakaan. Eli on juuri ponkaisemassa seisomaan.

Kyynärä!

Ja ei, ei se kyynärä ole maassa

Sinna tekee tuota kahdella eri tapaa. Toinen on se, että kun sivulta laittaa maahan niin pitää vahvasti kontaktia ja oikea kyynärä jää ylös. Toinen on sitten se tyyli, että heittäytyy maahan ja työntää tassut niin eteen, että molemmat kyynärät jää ylös. Tältähän siis sen oikeasti kuuluisi näyttää:

Onpa muuten vielä tumma nassu :D

Eilen saatiin jonkinlainen läpimurto ja muutenkin tuntui maahanmeno menevän vauhdikkaammaksi. Eli sivulta käsky maahan ja samantien nami lensi eteen. Siitä sitten siihen vaihtoehtoon että nami on siellä maassa valmiina. Fokus on aika hyvä eteenpäin ja koetetaan saada se vielä paremmaksi. Eli nyt pitää vaan muistaa jokaikinen sivusta maahanmeno tehdä noin. 

Eilisestä treenistä jäi äärimmäisen hyvä mieli. Sinnan mielentila oli hyvä ja koko treenin ajan tuntui että yhteistyö on saumatonta. Tälläistä sen harrastamisen kuuluu olla, hymyillen kotiin :)