Niin se vuosi vaan taas meinaa vaihtua. Katselin että mitä viime vuonna kirjoittelin tavoitteita tälle vuodelle, eikä niitä ollut. Toiveena oli vaan parempaa vuotta kun edellinen ja siinä suhteen taisi toteutua - ainakaan ei ollut niin surullinen, vuoristoratamainen vuosi. Tästä vuodesta loppuvuosi meni sitten aikamoiseen sairasteluun. Syyskuussa itse sain plantaarifaskiitin jalkaan ja sitä paranneltiin joulukuulle asti. Alkuun jalka oli niin kipeä että kävelystä ei tullut mitään, mutta pahimmalta tuntui juoksun pois jättäminen. Onneksi sain crosstrainerin kotiin, se korvasi edes vähän juoksun tekemää onnentunnetta. Juuri kun mietin juoksulenkille lähtöä, niin sitten iski flunssa. Sitä tässä neljättä viikkoa jo kärsin, onneksi parempaan suuntaan mennään. Mutta kunnon lenkistä ei tarvitse vielä pitkään aikaan haaveilla.
Sinna sai sen oksennustaudin ja sen jälkeen onkin ollut ongelmia selän kanssa. Alkusysäyksenä taisi olla se tauti ja sitten kylmä. Tai mikälie. Joulukuun alussa käytiin fyssarilla ja selkä oli aivan kamalassa kunnossa. Siltä seisomalta Sinna joutui hallitreenitauolle, sillä ongelmaksi muodostui kylmällä pakkassäällä Sinnan niin lämpimäksi saanti, että olisi voinut revitellä. Harmilliseen paikkaan tuli tauko, sillä juuri siihen vaiheeseen saatiin hyviä neuvoja tunnariin Vuorenmaan Markon koulutuksessa (koetan muistaa palata niihin myöhemmin). Toisaalta Sinnan tauko meni ihan yksiin oman sairastelun kanssa, joten sinällään hyvin. Selkä ei vieläkää ole kunnossa, ensi viikolla sitä fyssarilla hoitamaan. Kotitokoilua ollaan tehty hyvin vähän, lähinnä vaan kulutettu sohvaa ja herkuteltu jouluherkkuja.
Muuten koko vuosi meni omalla painollaan. Treenailtiin, oleskeltiin, nautittiin. Reissattiin yllättävän paljon, Sinnan kanssa sekä ilman. Omana kohokohtana Skotlannin reissu sekä kotimaan reissut Sinnan kanssa. Sinna on äärimmäisen helppo reissukoira, sulautuu hotellielämään loistavasti. Helpottuu huomattavasti reissumietinnät, kun ei tarvitse miettiä miten onnistuu Sinnan mukanaolo. Helposti. Nyt vaan pitäisi aina saada päätettyä että minne sitä menisi :D
Ensi vuodelle toivon vaan terveyttä ja iloa. Tokorintamalle ei tavoitteita, koetetaan ensin saada nyt Sinnan selkä kuntoon ja sitten jatketaan treenaamista. Se perhanan tunnari me vielä selätetään!
Uusi vuosi vietetään pitkästä aikaa kotona. Viimeiset kolme vuotta ollaan vietetty Hotelli Hiltonissa lentokentän kupeessa. Ensimmäiset kaksi kertaa oltiin siellä Miljan takia, viimeisin oli vaan ihan tottumuksesta. Sinna ei tähän asti ole pelännyt raketteja, mutta silti jännitän vähän miten tänä vuonna käy. Meidän läheltä kun ammutaan kaupungin raketit, niin jytinää riittää. Toivottavasti vuosi vaihtuisi rauhallisesti.
Oikein Hyvää Uutta vuotta! Toivotaan että ensi vuosi on täynnä onnea ja iloa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti