Meillä oli ryhmässä kolme evl-koiraa, kaksi voittajaa ja yksi alemman luokan. Tehtiin luokittain ryhmät ja sen jälkeen sitten kisanomaista treeniä ryhmä kerrallaan. Evl-koiria oli tosi mielenkiintoista katsoa, heille treenit oli vaikeimmat. Samassa kehässä yksi teki seuruun, toinen ohjatun ja kolmas ruudun. Ohjattu oli ruudun vieressä. Ensin lähetettiin ruutuun menevä koira tyhjälle pisteelle kahden muun ohi. Sitten lähti ohjatun koira merkille. Seuraavaksi seuruuta tekevä koira lähti tekemään seuruuta sivussa. Sitten taas koira ruutuun, seuraava kapulalle jne. Niin mielenkiintoista ja kyllä joutui koirat kuuntelemaan!
Meillä voittajaryhmän treenaajilla oli ruutu ja ohjattu. Ohjattua helpotettiin ja siinä haettiin se ruudusta kauempi. Sinnan kanssa aloitettiin ruudulla, aluksi sai kerran treeninomaisesti treenata. Sitten kisanomainen, aloitin lähettämällä Sinnan ruutuun. Oli jo melkein ruudussa, mutta sitten kävikin hakemassa sen ohjatun noudon kapulan :D Kaikilla muilla oli ruudussa lätkä helpottamassa ja niin meilläkin, jos semmoista voitaisiin käyttää. Eli meille treeni oli vähän normalia vaikeampi (selityksen makua, kyllä :D ) Uudestaan lähetys ja taas meinasi mennä kapulalle, mutta sitten uudella käskyllä löytyi se oikea paikka. Oli pienellä koiralla niin vaikeaa. Kolmas kerta oli jo sitten hyvä.
Vaihdettiin sitten paikkoja ja Sinna pääsi tekemään ohjatun. Se meni ensimmäisellä kerralla nappiin. Tehtiin uudestaan, mutta tällä kertaa Sinna haki ruudun vieressä olevan kapulan. Vähän jänskätti, kun siinä ruudussa kuitenkin makoili toinen, vieras, koira, mutta hyvin haki. SuperSinna.
Tässä välissä taukoiltiin, tosin taukojen aikanakin tehtiin aina jotain pientä. Kokonaisuutena pitää todeta, että tuommoinen parin tunnin valppaana olo on rankkaa Sinnalle. Normaalistihan me treenataan se puolesta tunnista tuntiin ja se on siinä. Nyt oli paljon uutta tekemistä ja herättelyä, tosi vaativaa. Toisessa setissä alkoikin näkyä Sinnan väsymys.
Toinen setti piti sisällään metallihyppynoudon ja tunnarin. Aloitettiin metallilla, porsas karkasi siinä. Toinen kerta oli jo parempi. Tunnarista Oili jo varoitti että Sinnalla saattaa olla noutomoodi päällä, pitää huomauttaa heti jos käyttäytyy tuhmasti. No se tuhmailu alkoi jo kapuloille käännyttäessä, kun siinäkin karkasi kapuloille ja vähän tuhmasti oli siellä. Toinen kerta oli parempi, tosin siinäkin karkasi. Muuten teki hyvin.
Plussana noista treeneistä pitää sanoa, että Sinnaa ei haitannut toinen koira yhtään, hyvin keskittyi. Ja osasi. Miinusta tulee äänenkäytöstä (ihme vinkunaa ja vonkunaa) sekä noista ennakoinneista. Pitänee kyllä todeta, että toi ennakointi on tullut meidän hiljaisuusharjoituksista, missä Sinna on vapaammin saanut mennä kapuloille. Pitää vaan kiinnittää huomiota enemmän nyt tohon.
Mutta mielenkiintoista oli! Ja varmasti tällä tapaa tullaan treenaamaan lisää. Kisoja ajatellen tälläinen on todella hyvä, niitä häiriöitä kisoissa on ja kestoa pitää saada lisää.
Eilen sitten olikin juhlan paikka, kun Sinna täytti kahdeksan vuotta. Veteraani-ikä! Tuo ajan kuluminen on ihan käsittämätöntä, sillä ei Sinna ole vanha. Tosin ei kahdeksan vuotias ole vanha, vaan koira parhaassa iässä. Meillä on vielä monen monta hyvää vuotta edessä :) synttärin kunniaksi kaveri kävi hieromassa Sinnan, nyt on taas vetreämpi sipulinen.
 |
| Sinna juuri tulleena |
 |
| Harmaanaama maaliskuussa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti