Pienet iltatreenit

Eilen kävin lähikentällä iltalenkin yhteydessä vähän treenailemassa. Aloitettiin paikkamakuulla. Milja maahan ja itse menin n. 20 metrin päähän. Ajasta ei tietoakaan, kun ajanottaja (Pete) oli vähän muissa maailmoissa. Rauhallisesti kuitenkin Milja pysyi, palasin palkkaamaan sitten kun itseäni huvitti. Palkatessa vähän pyrki nousee namikäteen kiinni, pitää alkaa palkkaamaan ennen sivulle siirtymistä. Sitten muutama seuraamispätkä ennen kapulaa.

Kapulan kanssa kävi vähän hassusti. Kapula oli repussa yhdessä vinkupallon kanssa ja kippasin kapulan sieltä ulos niin tuli vinkupallokin, jonka Milja ehti napata. Eli Miljan huomio oli suurimmaksi osaksi nyt sitten vingussa. Vingun jätin reppuun ja siirryin kauemmas kapulaa heittelemään. Aloitin ottamalla Miljan sivulle ja laittamalla kapulan suuhun. Otti, ja melkein samantien pyysin pois. Sitten heitin. Milja pysyi kiltisti, käskystä lähti nopeasti luokse - ja jäi haistelemaan maata kapulan ympärillä. Viimein kuitenkin toi kapulan, roikottaen sitä hampaissaan. Uudestaan heitin, nyt lähti nopeammin ja nosti ensimmäisellä. Naksaus siitä. Toi kuitenkin kapulan luokse saakka, mutta pudotti varpaille. Mielenkiinto kapulaa kohtaan alkoi olla nollassa joten päätin jättää liikkeen siihen. Täytyy näköjään seuraavalla kerralla taas vahvistaa sitä nostoa.

Väliin otin liikkeestä maahanmenon, ei ongelmia. Sitten oli tarkoituksena ottaa muutama suora luoksetulo. Jätin Miljan istumaan, menin parinkymmenen metrin päähän. Sitten huomasin Miljan tuijottavan taakseni, käännyin katsomaan ja jänishän siellä. En ehtinyt mitään sanoa kun jänis ampaisi matkaan ja Milja perään. Onneksi, Milja on niin hölmö ettei lähde juoksemaan jäniksen perään vaan menee haistelememaan niitä paikkoja mistä pupunen lähti. Haisteltuaan tuli kiltisti luokse. Sen verran valppaana kuitenkin tarkkaili lähiympäristöä että tyydyin ottamaan muutaman seuraamisen ja lopettamaan treenit siihen.

Hemmetin citykanit, pois meidän reenikentiltä.