Tai no, liitää ja liitää. Muutamana torstaina ollaan hieman käyty leikkimässä agilityhallilla. Lähinnä harjoitellaan muiden koirien läsnäollessa yhdessätouhuilua ja samalla harjoitellaan agin alkeisjuttuja. Lähinnä putkea ja erilaisia ohjaustekniikoita hypyillä, rima maassa.
Eilen otettiin keppejä siksak-kujalla. Laitettiin kepit ihan kujaksi ja Sinna juoksi sitä pallolle. Vähän päästiin kaventamaan. Mä en tajua tätä keppien opetustekniikkaa yhtään, mutta viisaammat sanoo että näillä saadaan hyvä kepittelytaito koiralle joten kai sitä on vaan uskottava 
Jatketaan harjoittelua.
Keppien jälkeen otettiin eteenlähetystä. Suora putki, perässä yksi hyppy. Hypyn taakse pallo. Ensimmäisellä kerralla Sinna ei nähny pallolle ja kääntyi putken jälkeen mun luokse. Uudelleen, tällä kertaa palloa heiluteltiin ja vitsi se oli hauskaa! Niin hauskaa että Sinna otti pallon ja lähti sen kanssa rallattelemaan ympäri hallia.. Eikä muuten antanu kiinni. Pienen metsästyshetken jälkeen koira oli taas kiinni ja uudestaan otettiin. Tällä kertaa pallon (joka oli itseasiassa narupallo) narusta pidettiin kiinni ja koira ei päässyt rallattelemaan minne halusi. Tämän jälkeen tauko.
Tauolla viisastuin, otettiin vielä muutaman kerran eteenlähetystä, mutta tällä kertaa narupallossa oli vielä kiinni remmi. Onnistuin ilman avustajaa tekemään eteenlähetystä ja Sinna syöksähti kuin tykinkuula eteenpäin. Pitkän piuhan ansiosta ei kuitenkaan lähtenyt rellestämään tavoittamattomiin 
Tuo tuntuu olevan täysi agility- ja pallohullu. Ei kiinnosta namit yhtään, mieluummin vain pallo. Pelottavaa, Miljahan oli samanlainen. Saattoi jopa jättää namin kielenpäälle, jos lelu oli esillä. Ei kiinnostanu syödä. Ja senhän tiesi millai himo Miljalla agilityyn oli... Onneksi Sinna sentään odottaa omaa vuoroaan rauhallisesti. Meinasin myös kirjoittaa että hiljaa, mutta eilen kuului muutama staffimölväisy (jotka kuitenkin hiljeni komennuksesta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti