Monta kertaa olin jo kirjoittamassa päivityksiä, mutta välistä jäivät. No, tiivistetään viikko.
26.9. käytiin Sinnan kanssa Helsingissä Maijaa moikkaamassa ja Pete sieltä pois hakemassa. Maijan luona riekutettiin koiria ja käytiin agiliitämässä. Kiva oli käydä erilaisella kentällä ja esteillä. Sinnan kanssa katseliin keinua, otettiin uudella tapaa sitä. Eli tuetaan keinu siten että koira pääsee ylös, sit namia naamaan ja heijataan keinua ylös alas. Toistoja oli usea ja Sinna oli entistä rohkeampi, jees, tästä se lähtee!
30.10. agitreenit. Ennen varsinaisten treenien alkamista pääsin keinulle kera avustajan. Heijattiin sitä ylös alas ja Sinna vaan söi namia. Rohkeutta oli jo niin paljon että piti estää koiraa syöksymästä keinusta alas, joten päätettiin antaa itse rojauttaa keinua alas. Hyvin meni. Vähän joutuu vauhtia hiljentämään ettei syöksy, mutta pikkuhiljaa alkoi onnistumaan. Lopetin pariin onnistumiseen.
Itse agitreeninä oli haastava rata ja minä malttamattomana yritin kaahottaa sen kerralla läpi. Mm. pussi tuotti ongelmia, sitä ei olla menty aikoihin. yhden kaahotuksen jälkeen otettiin järki käteen ja harjoiteltiin alun ensimmäistä neljää hyppyä. Takaakierron kanssa tuli ongelmia ja siinä sitten mietittii mun asentoa. Pasi vei kerran Sinnaa ja hienosti meni osaavan ohjaajan kanssa. Kotiläksyksi siis takaakierto...
Keppejä mentiin kujalla kerran ja multa meni melkein hermot. Suoristin ne ja otin naksun ja kosketuskepin käyttöön. Kosketuskepillä houkutellaan ekaan väliin, siitä naksaus ja palkka seuraavaan väliin. Tällä lailla treenaten sain Sinna menemään suorat kepit kerralla.. Joo, me vaihdetaan tähän menetelmään.
3.10 jälleen agilityä. Mari ja Emmi tulivat seuraksi, oli kiva saada välillä uusia silmiä katsomaan. Ensin keppejä. Kosketuskepin kanssa toimii, pitää vaan malttaa treenata puolikkailla. Liika jankkaaminen vei innon. A-estettä otettiin myös, päädyttiin että heitetään kosketusalusta jo mäkeen. Sinna ei enää koske sitä, mutta ottaa kuitenkin kontaktin. Se riittää. Esteharjoituksena otettiin sitä pirun takaakiertoa ja ihmeteltiin että mikä siinä mättää. Ja hah, maantasolla istuva avustaja keksi. Sinna katsoo mun jalkoja. Heti kun jalkaterät osoittivat oikeaan suuntaan, niin takaakierto onnistui! Eli nyt pitää alkaa miettiä mihin ne jalat osoittavat, niin eiköhän ala sujumaan :D
Miljan kanssa harrastelu on jäänyt tällä viikolla vähän vähemmällä. Huono omatunto vaivasi agitreenien jälkeen ja kentältä lähtiessä kävinkin kävelemässä lyhyen jäljen. Sinna kotiin ja Milja kyytiin. Jälkivaljaat nähdessään Milja vallan pursui (ja valjaita sai lyhentää reilusti, kilot on viimein karistettu!). Nokka oikeaan suuntaan ja menoksi. Olin tehny sen virheen, että tei jäljen tien viereen kaarevasti. Tuuli toi suoraan jäljen loppupään nenään ja koska Milja kulkee jäljestä sivulla, niin painoi kovasti sinne loppua kohden - ennenaikaisesti. Korjaamalla onnistui. Muutaman kerran lähti harhaan, mutta palasi nopeasti takaisin. Lopussa ihan harmitti jäljen lyhyys. Pidempäänkin olisi voinut porskuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti