Onni on lämmin halli! Kovasta pakkasesta huolimatta siis onnistui agilitytreenit. Onneksi, sillä meille tuli kouluttamaan Marianne Karjalainen. Kiva oli saada ulkopuolisen kouluttajan näkemystä meistä. Harjoituksena oli 24 esteen rata, jossa oli hyppyjä, putkia, pituus, rengas, kepit ja pussi. Sinnan kanssa jätettiin välistä rengas, kepit ja pussi.
Rata oli mielenkiintoinen, hauska ja haastava. Kovin yllättävää ei ollut se, että heti alkuun kömmähdettiin mun käsiin. Pirullinen ongelma, millä mä saan pidettyä kädet alhaalla? Huidon niitä aina vaan ylös, tästä oon ennenkin mulle sanottu ja silti jatkuu. Ne taitaa elää omaa elämää :/ Heti kun kädet katoaa Sinnalta, se alkaa katsoa mun jalkoja ja jos jalat ei näytä mihinkään fiksuun niin pam, mulla on koira jaloissa.
Takaakiertojen kanssa tuppasi olemaan ongelmaa, varsinkin kun ohjaaja ohjaa miten sattuu. Kokeiltiin mulle uutta ohjaustekniikkaa, olikohan se joku vispi?(ei saa nauraa jos meni ihan väärin, mulla on aivan onneton nimimuisti), sen avulla Sinna kyllä kiersi takaa, mutta kiersi samalla koko esteen :D Se liike jätettiin kotiharjoitteluun ja suoritettiin se kohta niistolla, joka onnistui loistavasti. Sinnalle sopiva ohjaus näkjään.
Lopussa oli kivaa kiemurtelua missä valssattiin ja koetin takaaohjausta. Valssit meni hyvin, takaaohjaus vähemmän hyvin. Suurimpana ongelmana itselläni koin että kadotan radan aivan täysin. En vielä tunne kunnolla kuinka Sinna menee, en ole varma joten rataaharjoitellessa en osaa hahmottaa koiran kulkua. Ja sen takia oikein kovasti valssatessa kadotin koko radan :(
Hirmuisen hyvä koulutus oli, paljon jäi käteen ja paljon mietityttävää. Pitäisi enemmän uskaltaa käyttää rohkeampia ohjauksia ja luottaa koiraan. Myös irtoamisharjoituksia pitää tehdä ja jotain hittoa tehtävä mun käsille. Mietintämyssy nyt päähän ja kohti seuraavia treenejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti