Voiko lomaa pitää sen paremmin kun koiramaisissa harrastuksissa? Mulla on jo pitkään taas ollu haavenaa päästä Liisa Tikan yksärille, joten varasin sen semmoiseen aikaan kun itse olen lomalla ja pääsen hyvin Helsinkiin kurvailemaan. Ohjelmassa oli ensin Murren Murkinassa käynti ja sieltä suunnistaen Roihupeltoon. Jälleen kerran pystyin totemaan sen, että mä en tykkää ajaa tuollapäin...
Sinnan mielestä Liisan paikka oli tosi kiva. Siellä oli kiva rallata ympäriinsä ja melkein törmäsi peiliinkin. Huomasi jotenkin että näiden kovien pakkasten aikaan ei olla normaalisti liikuttu. Suurimpana aiheena meillä yksärille oli takapään käyttö. Sinna osaa hienosti laittaa etutassut erilaisille kohteille, mutta takapäätä ei ole juuri käytetty enkä siinä ole itse onnistunut.
Aloitettiin kuitenkin seisomisen harjoittelulla. Mehän ollaan tehty tätä siten, että oon peruututtanut Sinnaa ja pyytänyt seisomaan. Nami kädestä. Vaihdettiin takapalkkaan, eli peruutettiin kohti palkkaa. Toimi. Pystyttiin vaihtamaan siten että minä peruutin pois palkasta ja Sinna tuli mua päin, pysähtyi siitäkin. Aluksi meni aikaa asian hiffaamisen, mutta sitten kuin hiffasi niin sitten jo aika vahvasti ennakoi :D Mutta hyvin saatiin toivoa liikkeeseen ja muutama tosi nätti pysähds sieltä tuli.
Peruuttamisen jälkeen katseltiin perusasentoon tulemista. Sinna osaa perusasennon, mutta tulee siihen siten että koettaa ensin haukkaista mua sormista. Koetettiin siten, että siinä etupalkka ja mun vasen käsi jossain ihan muualla kuin sivulla. Tää oli Sinnalle ihan käsittämätön juttu. Vaikka en minkäänlaista käsiapua käytä, niin käden puuttuminen oli Sinnalle ihan liikaa. Näytti ihan siltä että "mitä sä multa haluat, mä en nyt kyllä yhtään ymmärrä". Helpotettiin että laskin käden siihen tilanteeseen kun kutsun ja sitten nostan. Onnistui. Tätä täytyy jatkaa kotona, josko tällä saatais sormihyppy kuriin.
Sinna tietää mistä suunnasta nami tulee:
Perusasennon jälkeen siirryttiin itse aiheeseen, eli takapään käyttöön. Aluksi oli nurinpäin oleva vati, johon vaadittiin etutassuja. Onnistui, tosin vadin pohjassa olevaa tarraa piti sen jälkeen kupia kun nami oli ansaittu. Takapäätä ei vadille meinattu saada, joten helpotettiin vähän ja siirryttiin lautaan. Aluksi etutassuja laudalle:
Ja sitten vaadittiin takatassuja ja se onnistui muutaman ylikävelyn jälkeen:
Sitten siirryttiinkin takaisin ämpäriin. Aluksi ei meinannut onnistua, mutta lähdettiin tästä:
Ja päädyttiin tähän:
Ekstarana Sinna näytti että hyvin mahtuu pienen staffin peppu ämpärin päälle:
Tosi tyytyväisiä oltiin ämpäritreeneihin, Sinnasta tuli nopeasti tosi pätevä. Sen verran huomattiin kun kosketuskeppiä käytettiin tuossa, niin Sinna kuumuu hirmuisesti kepistä. Kierrokset nousivat ja hitaalle ohjaajalle keppi, naksu ja nami plus nopea koira olivat ylivoimainen vastus.
Lopputohinointa katseltiin meidän noutoa. Tai sen osasia. Metallikapula on nyt tosi ällö, kun Sinna onnistui kotitreeneissä sitä hakiessa lyömään päänsä siihen eikä nyt tykkää koko kapulasta.. Kyllä, se ei aina oo niin fiksu ;) Puukapulan kanssa on se puruongelma. Heitän kapulan, Sinna menee nopeasti kapulan luo ja alkaa sitä rouskutaa. Tosi kiva. Tätä koko rouskutushommaa lähdettiin sitten hakemaan leluleikin avulla. Juoksen kapula kädessä, annan Sinnalle ja muutaman askeleen kun ottaa kapula nätisti suussa heitän lelun. Jatkettiin samaa ja saatiinkin Sinna kantamaan ilman kovaa purentaa. Tää leikki oli siis ihan pelkästään siihen tähtävää että saadaan nätti puruote, ei millään lailla noutoliikkeeseen. Kivaa kuitenkin oli :)
Koetan kovasti miettiä tehtiikö me muutakin. Pari pätkää seuraamista katsottiin, hyppyyn kysyttiin neuvoa. Yksinkertaisesti nyt ei muuta tule mieleen. Paljon neuvoja, uusia näkökulmia ja hauskaa treeniä. Siitä oli meidän yksäri tehty. Nyt taas uusin motivaatioin treenejä tekemään, kotitreeneihin mun täytyy ottaa Pete apuriksi jotta kaukopalkkaus toimii.
Liisalla oli myynnissä aivan ihastuttavia pantoja ja olihan mun sorruttava. Pitäähän tytöllä olla jotain pinkkiä ;) Järkisyynä mainittakoon että toi on tosi pehmeää, paksua nahkaa ja sopi älyttömän hyvin. Meillä on tommoinen vastaava (piikkilankakoristeinen...) mutta hieman reilu Sinnalle. Eikö ole hyvät selitykset :D
Kuvista suuri kiitos Mari Ali-Raatikaiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti