Kevätpörriäinen taisi pistää kun saimme Marin kanssa aikaiseksi aloittaa jälkikausi, kerrankin jopa ennen vappua! Lauantaina vedimme settereille ja Domille verijäljet, on se niin hauskaa hillua pitkin metsää veristä sientä perässä vetäen 
Miljan jälkeä pohdiskelin jonkinaikaa, että josko olisi tehnyt verijäljen mutta päädyin kuitenkin ihmisjälkeen. Verellä ei ole pariin vuoteen tehnyt kun jäljestää ihmisjälkeäkin, menee vaan hyvää tavaraa hukkaan.
Sunnuntaina oli varsinainen jäljestyspäivä ja Mari kävi reippaana kävelemässä Miljalle jäljen. Se sai vanheta sillä aikaa kun verijäljet käytiin läpi ja sitten siirryttiin Miljan jäljelle. Oli muuten Miljalle ensimmäinen jälki, jonka on tehnyt joku muu kuin minä. Alku lähti hyvin, nenä maassa mutta sitten hoksasi sivummalla olevan Marin (kuvasi meidän "hienoa" työskentelyä). Tässä kohtaa tuli varmaan ensimmäinen virhe, jäljen kävellyt ihminen oli lähellä jälkeä. No, siitä huolimatta jatkettiin matkaa. Pätkittäin Milja teki hyvää työtä, mutta suurimman osan ajasta rallasi hirmuista vauhtia. Mentiin aikamoiseen ryteikköön ja jouduin laskemaan liinasta irti koska en pystynyt perässä. Eli siinä toinen virhe, sen sijaan että olisin toppuutellut Miljaa päästin sen rallattelemaan hirmuista vauhtia. Rallattelu päättyi kuitenkin sinne minne jälkikin päättyi ja Milja löysi loppupalkan.
Eli aika pieleen mennyt jälki, mutta oli siellä muutama hyvä pätkä ja Miljalla oli ihan huippuhauskaa. Tämän jälkeen Milja pääsi vielä tallille pellolle juoksentelemaan ja heppojakin moikkaamaan. Ylpeyden aihetta Milja näytti peltotiellä juoksennellessaan, sitä ei yhtään kiinnostanut pelloilla olevat lokit ja joutsenet. Katseli kyllä niitä, mutta ei elettäkään että olisi lähtenyt jahtaamaan. Palkaksi heittelinkin paluumatkalla keppiä. On se vaan hieno koira <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti