Tämä kevät on ollut suoraan sanoen syvältä. Sinnan nielutulehduksesta parantuminen on vienyt nyt melkein kolme kuukautta. Siitä kaksi kuukautta totaalilepoa ja tämän kuun alussa saimme pikkuhiljaa aloittaa lenkkeilyä. Näin teimme. Välissä kävimme myös eläinlääkärissä tarkistuttamassa nielua ja koska tulehdusta vielä näkyi niin pysyi ne kävelyt lyhkäsinä. Nyt olemme päässeet siihen että Sinnan rauhalliset kävelyt kestävät sen 20-30 min.
Viime viikon lopulla tuli sitten lisätakapakkia. Lähdimme normaalisti iltakävelylle, kun säikähdin Sinnan kävelyä. Käveli kuin luiskaperäiset sakut, selkä kaartui takapuolta kohden alaspäin ja takajalat menivät kuin sammakolla. Muutama metri näin ja sitten normaalisti. Hieroin kevyesti itse ja koko koira tuntui jumiutuneelta. Seuraavana päivänä sama, lisänä vielä se että loppukävelystä Sinna käveli vinoon vasemmalle. Olisi siis kovasti mennyt eteenpäin, mutta liike vei vaan vasemmalle. Tilasin samantien ajan eläinlääkäriin ja onneksi sainkin sen seuraavalle päivälle.
Eläinlääkärissä ei löytnyt mitään ihmeellistä, lähinnä jumiutuneet lihakset. Otettiin tulehdusarvot, mutta ne olivat normaalit eli tulehdusta ei ollut (mikä on hyvä, viitteitä nielutulehduksestakaan ei enää näkynyt!). Epäilyä tietenkin oli suuntaan jos toiseen, välilevytyrästä noidannuoleen. Lähdettiin kuitenkin siitä että vien Sinnan fysioterapeutille, joka katsoo onko vaiva lihasperäistä ja jos ei ole niin sitten mietitään jatkotoimenpiteitä. Fysioterapeutin saimme loistavalla tuurilla jo heti maanantaille.
Joten tänään siis suunnattiin nokka kohti Kouvolaa ja Patricia Hirnin vastaanottoa. Ja löytyihän sitä vikaa. Ranka oli mutkalla, selkä ja takareidet hyvin jumissa. Koko koira yhtä jumimöykkyä. Eli todennäköisintä on, että ne oudot kävelytavat johtuivat juurikin näistä, mikä on tavallaan loistava uutinen. Eipä tarvi pelätä että on mitään välilevyvikaa tms.Se mikä aiheutti nuo megajumit, on hieman mysteeri. Osatekijänä on varmasti pitkä sairausloma ja siitä aiheutunut lihasmassan katoaminen ja sen kremppailu. Mutta se, että tilanne meni näin pahaksi on pitänyt tapahtua jotain. Sinna on saattanut yksin kotona ollessaan riekkua ja satuttaa itsensä? Tai sitten kevyiden tokoharjoitteiden yhteydessä on ollut niin innoissaan, että on tehnyt jotain äkkinäistä? En tiedä. Jotain kuitenkin tapahtui jossain vaiheessa.
Nyt Sinnalla on edessä kahden viikon lepotauko, jonka aikana saa rauhallisesti kävellä mutta kaikki muu on kiellettyä. Eli käytännössä Sinna pitäisi sitoa pumpuliin. Kahden viikon jälkeen on seuraava fyssarikerta, jolloin katsotaan sitten tilannetta eteenpäin.
Nyt pitäisi sitten keksiä että miten tuon possun pitää rauhallisena. Kun se jo nyt kiehuu ja porisee. Ellasemalla käynti oli ihan kamalaa, ihan kuin ennen ei olisi nähnyt ihmisiä ja toisia koiria. Nyt pitäisi vaan olla rauhassa. Uskoisikohan Sinna jos sen sille sanoisin? Epäilen vähän..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti