Sinna alkaa olemaan jo parempi, rohinaa ei ole kuulunut ollenkaan. Tästä innostuneena siis pienet kotitokot, rauhallisesti ja taukoineen tietysti. Milja pääsi syömään rustoluuta viereiseen huoneeseen ja Sinna sai ansaita iltapalansa tottelemalla.
Aloitettiin perusasennoilla ja muutaman askeleen seuraamisilla. Perusasentoon tuli tiiviisti, muutaman askeleen seuraamisissa kontakti pysyi tosi hyvin. Hankalaksi kohdaksi osoittautui seurauttaminen eteisestä keittiöön ja siinä välissä oleva oviaukko - tilan kapeneminen aiheutti katseen herpaantumista hetkeksi eteen. Jos siinä siirryin siihen oviaukon läheisyyteen tekemään lyhyitä askeleita ja palkkaamaan ennen katsekontaktin tippumista. Toimi.
Jättäviä liikkeitä, ei mitään ongelmaa. Peräkkäin pystyy tekemään kumpaa vaan jättävää ja oikeaan asentoon jää. Eli nyt voi olla aika luottavainen siitä että Sinna todellakin erottaa käskyt. Tähän settiin otin lopuksi myös luoksetulon maahanmenolla. Ja hurja kuinka nopeasti Sinna meneekään maahan! Toivottavasti syöksyy yhtä nätisti maahan myös ulkokentillä.
Noutoa, sekä tunnarilla että normaalilla kapulalla. Tunnari on hauska. Sinna tietää, että sitä pitää pitää nätisti suussa ja osaa sen. Pitää etuhampaissaan ja killittää mua. Mutta. Kun aletaan rakentamaan tunnaria liikkeenä, niin liikkeestä tulee helposti niin kiihdyttävä että löytessään sen puraisee kovaa. Rousk vaan. Ja koska itse olen kaukana niin en ehdi heti puuttua. Lisäksi se kieltäminen vaikuttaa herkästi siihen ettei Sinna lähde etsimään sitä enään. Tässäpä meillä siis pulma, johon paneutua.
Normaali kapula oli aika perussettiä, mitä Sinna on tehnyt. Syksy ja alkutalvi ehdittin paneutua kapulan pitoon, sitten sairastamisen alettua kapula on ollut sivussa. Sinnan pystyy jättämään kapula suussa istumaan siten että kapula on nätisti. Jos mälvää, niin kiellosta uskoo ja lopettaa. Askeleen seuraamisia pystyy tekemään kapula suussa mälväämättä. Jätin Sinnan istumaan, menin parin metrin päähän ja kutsuin. Mälvääminen alkoi vasta siinä vaiheessa, kun Sinna alkoi kääntyä perusasentoon sivulle. Eli siis vaikeissa ja epävarmoissa kohdissa puretaan kapulaa. Tätä nyt pitää vaan vahvistaa.
Ainiin, ihan aluksi Sinna oli paikallaistumisessa sen aikaa, kun hain Miljalle ruston pakkasesta ja vein syömään makkariin. Tässä tuli karkaaminen, tosin puolivahingossa. Jos jätän koirat vierekkäin istumaan ja kutsun vaan toista, niin molemmat tulee. Siitä huolimatta että painotin Milja tule, niin Sinnakin tuli. Mielenkiintoinen ongelma. Mitenköhän muilla useamman koiran talouksissa tälläiset tilanteet?
Lopputreeninä paikallamakuu, jonka Sinna suoritti sinä aikana kun luin akkarin ja laitoin iltapiimän kuppiin. Hienosti pysyi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti