Eilen siis treenipäivä. Ensin treenienveto, sitten omat treenit. Ja omaa vuoroa odotellessa tokoilua, rakensin agiradan viereen ruudun ja laitoin tötsiä jonoon luoksetuloliikkeeseen. Ja kyllähän mä tiedän että Sinna käy kuumana kun vieressä agiliidetää, sen takia olin suunnitellut liikkeiksi semmoiset missä kuumuminen ei haittaa. Mutta joskus jotkut asiat menevät vaan yli.
Alkulämppäsin tokoa varten askelsiirtymillä, meni kivasti. Niiden jälkeen oli tarkoitus heittää metskua, mutta Sinna äkkäsi ruudussa olevan lelun ja paahtoi sinne. Kiva kiva, se oli tarkoitus ottaa vikana. Palattiin ruotuun ja heitin metskua. Sinna ei edes vilkaissut koko kapulaa, vaan lähti hakemaan merkkitötsiä. Kielsin, käskin metskulle. Haki uuden merkkitötsän. Tässä vaiheessa oma hermo meni, olisi pitänyt lopettaa mutta ei, kun hermostutaan lisää. Aloin vaatia sitä metskua ja sain tuomaan pieniä pätkiä. Voi että se nyt onkin ällö, ei uskoisi että pentuaikana Sinnalla oli leluna metallikapula ja vuosi sitten Korrien koulutuksessa oli ilo näyttää kuinka vauhdilla Sinna noutaa sitä. Nyt se on vaan ällö - treenin puutetta kenties?
Kaukoja kokeilin ja ei niistä tullut mitään. Kun ei kykene maasta nousemaan istumaan kun ne a-gi-l-i-t-y-esteet on siellä. Tässä vaiheessa taisikin tulla sitten meidän vuoro mennä agiesteille ja sama älytön meininki jatkui. Puomin kontaktille ei pysähdytty, keppejä ei löydetty ja rimojakin vielä roiskittiin niin hemmetisti. Mukavaa ja leppoisaa yhdessä toimimista? Ei todellakaan. Täydellistä hermojen menetystä ja paskaa. Luulen että molemmat olivat väsyneitä ja jos oltaisiin oltu fiksuja, oltaisiin lopetettu ajoissa.
Agin jälkeen juotin ja kävelytin hetken, sitten takaisin tokon pariin. Päätin että prkl, kyllä sen pitää totella vaikka hieman väsyttäisikin. Tässä kohtaa jouduin myös korjaamaan omaa asennetta, huomasin olevani aivan liian tiukka ja se teki Sinnasta herkän, koko koira oli selvästi ihan kysymysmerkkinä. Vedin henkeä, otin iloisen asenteen ja sen jälkeen tehtiin älyttömän hyvä seuraamispätkä. Ruutua kokeiltiin, se ei löytynyt. No, en antanut nyt enää häiritä. Loppuun vielä luoksetulon pysäytystä, vitsi kun sen saisi nopeammaksi. Luoksetulossa maahanmeno on vielä kesken, pitäisi malttaa pilkkoa koko liikettä osiin eikä tehdä vaan putkeen.
Jos ajattelee, niin olihan Sinnalla ehkä syytäkin olla mitä oli. Perjantaina oli fyssari ja siellä oiottiin tällä kertaa rintakehää - takaosa oli kunnossa. Hoidon päälle koko viikonloppu meni levossa. Maanantaina kevyempi lenkki. Eli energiaa oli kuin pienessä pitäjässä ja kun sitten roiskittiin ja mentiin niin väsyttiin. Kait. En tiedä. Mutta todella toivon että jatkossa ei ole tälläistä.
Kaikki kuvat Mari A-R
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti