Edellisen postauksen tunnelma jatkui torstain treeneihinkin. Ensin tokoa, sitten agia. Ja Sinna oli vetämätön. Tokoillessa pari liikettä kerralla, sen jälkeen autoon makoilemaan ja silti oli väsyn oloinen. Agilityssä rimat vaan lenteli - tosin oli siellä niitä hyviäkin pätkiä. Muutama. Jokatapauksessa treenien jälkeinen fiilis ei ollut hyvä. Perjantain Sinna sitten sai lepäilläkkin ja kerätä voimia lauantain agikisoihin. Perjantai-iltana aloitin jo FitDog tankkauksen, aamulla jatkettiin ennen lähtöä ja sitten ajelemaan kohti Pennalaa.
P-HAU järjesti siis kisat, hyppy ja agirata, tuomarina Johanna Nyberg. Ensimmäisenä hyppyrata, vielä lähes usvaisella kentällä. Jo ajomatkalla kävin keskustelua päänupissa että miten mennään. Musiikki raskaampaa, vie ajatukset pois, olo rauhallinen. Kävelemässäkin käytiin poispäin kentältä. Rataantutustumisen aikana nousi jännitys pintaan, koska Sinna oli eka lähtijä ja piti ehtiä hakemaan se autolta. Toisaalta turha sitä oli jännittää, mä en koskaan malta olla sitä viittä minuuttia rataantutustumisessa. Siispä lähdin kolmen minuutin jälkeen, matkalla autolle lämmittelin itseäni. Radalle lähdössä oltiin aika hyvissä ajoin, rentona. Otin kaulapannan pois päästä jo reilusti ennen ekaa hyppyä ja rennosti käveltiin lähtöalueella. Siihen koira istumaan ja rennosti, taakse kattomatta parin hypyn päähän ja sieltä sitten kutsu käsky. Onnistui aivan käsittämättömän loistavasti.
Rataprofiili oli aika kiva. Ei mitään älytöntä suoran posotusta, mutta ei älyttämiä mutkia. Meidän kohtaloksi osoittautui hyppytilanne, jonka tiedän jo etukäteen olevan meidän ongelma. _ I _ tuo kuvio voisi kaikkein eniten kuvailla tilannetta. Eli tuollainen pystyssä oleva hyppy kääntää radan suunnan. En varmaan osaa ohjata tota, koska se rima yleensä tippuu. Kuten nytkin. Sinnalla vauhti oli huima ja tuo hyppy ei tullut niin selkeästi, ettei tiennyt miten kääntää kroppaa ajoissa. Loppurata meni yhtä leppoisasti kun alku, tuloksena 5, etenemä 4,66 ja sijoitus 2. Tämän radan jälkeen oli niin hyvä fiilis että teki mieli lähteä kotiin, mutta ei voinut kun joutui jäämään palkinnoille, niin samalla nyt se agiratakin.
Ja agirata oli sitten täysi katastrofi. Lähdössä kolme hyppyä ennen A-estettä, toka rima alas. Kepeille mennessä vauhti oli aivan huima, joten Sinna ei taipunut toiseen väliin. Siinä korjaus. Keppien jälkeen oli tuo meidän ongelmaestekuvio, päätin ohjata sen kunnolla. En ohjannut, rima kyllä pysyi mutta Sinnan suunta oli väärä, jolloin kääntymällä ympäri hyppäsi hypyn uudestaan ja hyl. Loppuradalla ite olin ääliö kun en jatkanut ohjaamista vaan lönköteltiin.
Hyvä fiilis hieman aleni, mutta pääsääntöisesti kotiin ajaessa oli kivaa. Päällimmäisenä oli ajatus, että ei yhtään haittaa tälläisten kisojen jälkeen pitää treenitaukoa. Sillä treenitauolle Sinna nyt pääsee, pieni lepo agilitystä ei tee pahaa, varsinkaan kun en edes muista koska viimeksi sitä on ollut.
Tokotaukoa ei hirmuisesti ehdi pitää, mutta nyt keskitytään vain leikkimään ja pitämään hauskaa. Pitää kaivaa se kiva fiilis, jossa molemmilla on kiva. Piirinmestaruusjoukkuekisaanhan mietin voittajaluokkaa, mutta pitäydytään nyt siinä avoimessa. Ei järkeä lähteä tekemään voittajassa kisanomaista, kun palikat on hajalla.
Eilen oli Miljan akupunktio, joten ajeltiin taas Kouvolaan. Tällä kertaa Sinna oli mukana. Kiva oli viedä iloinen häseltävän koira huoneeseen ja selittää että toin näytille kun Sinna on ollut niin apeana viime viikon.. No, olihan Sinna kyllä ollut reippaampi jo viikonloppuna, joten liekö FitDog korjannut oloa. Milja sai tuttuun tapaan neuloja selkään, jumeja oli mutta ei mitään pahempaa. Mymmeli porskuttaa reippaasti ja kivuttomasti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti