Sinnan kanssa käytiin taas Porvoossa pyörähtämässä fyssarin luona. Sinnahan satutti oikean takajalkansa pari viikkoa sitten, kuvattiin puhtaaksi, saikkuili kipulääkkeen kera ja viime viikon elänyt jo "normaalia" elämää. Nyt sitten käytiin katsomassa miltä tilanne näytti. Itse olin kiinnittänyt jo aiemmin huomiota siihen, että Sinnan häntä on vinossa, se kantaa sitä oikealle päin j-mutkana. Liikkeestä huomattiin että koko koira on ihan mutkalla. Sen kipeänä olleen takajalan lihakset olivat pudonneet, eli ei ole käyttänyt niitä lihaksia ollenkaan. Hoidettiin, mutta kyllä sinne vielä hoidettavaa jäi. Pahimmat alueet olivat selkä ja tuon oikean takajalan alue. Selkään oli tullut suojaspasmia, mitä saatiin alas, mutta sen verran pahana oli että ensi viikolla pitää yrittää saada akupunktioaika ja kolmen viikon päässä sitten odottaa uudi fyssariaika.
Nyt sitten kolme viikkoa täysin normaalin kotikoiran elämää. Ei agilityä, ei tokoa. Lenkillä onneksi saadaan käydä niin paljon kun vaan jaksetaan normaalisti. Vapaanakin saa pitää, kunhan se on maltillista menoa. Aluksi mietittiin että josko jotain jälkeä tekisi, että saisi nenälle hommia, mutta mutta. Verijälkeä on Sinnan kanssa muutaman kerran tehty ja kierrokset nousee niin korkealle, että ehkä se ei ole nyt oikeaa puuhaa. Nyt täytyy vaan olla.
Täytyy kyllä sanoa että on tässä omallakin pääkopalla tekemistä kun kolme viikkoa pitää vielä jaksaa. Menneet kaksiviikkoa menivät ihan hyvin, kun olen ollut melkein joka ilta laittamassa seuramme hallin mattoa, mutta nyt kun sekin on (onneksi) ohi, niin mitähän sitä nyt keksii?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti