Pikku tosikko

Staffin pitäminen levossa on varsin mielenkiintoista. Onhan noita lepopäivä ollut ennenkin, mutta tällä kertaa se tuntui varsin haastavalta. Viime viikko siis kokonaan vaan lyhyitä kävelyitä. Samaan sairauslomaan itsekin sairastin kun selkä sanoi poks enkä juuri pystynyt minnekkään liikkumaan. Viikonloppu oli varsin mielenkiintoinen, kun itseään jokainen liike sattuu ja koetin rahjustaa ympäri asuntoa, Sinna seurasi tiiviisti perässä ja silmät meni hedelmäpeliä kun energiaa oli aivan valtavasti. Maanantaina energia sitten purkautui ja Sinna hyppäsi päin seinää. Tultiin ulkoa, otin siltä takkia pois päältä ja viuh, se pomppasi takista ulos suoraan päin seinää. Tässä vaiheessa mietin jo että lepositeet olisi kova juttu...

Nyt ollaan sitten pikkuhiljaa alettu liikkumaan enemmän. Oma aika vaan menee iltaisin niin tiivisti treenihallin maton laitossa, että en ole pystynyt aktivoimaan Sinnaa niin paljon kun haluaisin. Eilen sitten nipistin aikaa ja tehtiin pitkästä aikaan tokoa. Suunnitelmissa oli jotain rauhallista ja simppeliä, lähinnä semmoista aivojumppaa.

Niinpä niin.

Jo nameja pilkkoessa Sinna sinkoili ympäriinsä. Namit taskussa pysähdyin paikalleni, Sinna sinkoutui sivulle. Muutaman askeleen siirtymiä, täpäkän tehokkaita. Seuraavaksi metallinoutoa. Sehän on hirmuisen ällö kapula. Juu ei ollut. Sinne juostiin laukalla, napattiin se vauhdilla suuhun ja tuotiin vauhdilla.

Tässä kohtaa ohjaaja olisi voinut vähän ajatella seuraavaa juttua. Mutta ei. Älynväläys, otetaan tunnaria, sehän on rauhoittavaa! Juuei. Tiputin hajuttomat ja laitoin oman sinne sekaan. Mentiin n. 3 metrin päähän ja siinä hetki seisoskeltiin. Käännyin ympäri ja takas. Sinna istui paikallaan ja tuijotti kapuloita täristen. Valmistelukäsky, sitten se hakukäsky. Seuraavaksi musta pantteri teki hirmuisen loikan keskelle kapuloita, viskeli niitä vähän, nappasi väärän ja toi. Ei siis mitään nenänkäyttöä, kunhan vaan riehui. Toisto, toi oman. Sen jälkeen pelkkää yhden hakua, lähinnä muistuttelua siitä nätistä käytöksestä.

Kaukokäskyjä. Välimatkaa neljä metriä, lyhyitä vaihtoja. Maasta seisomaan, maasta istumaan ja istumasta seisomaan. Ja voi vitsi. Ei saisi nauraa, mutta Sinna oli niin loistavan hassu. Vakavana oli paikallaan ja teki jokaisen vaihdon niinkuin pitikin. Naama vakavana, mutta jalat liikkuivat ihan täpinöissään. Yritin ottaa kuvia, mutta eihän siitä mitään tullut. Samantien kun menin kyykkyyn niin Sinna ampaisi syliin. Hassupossu :D

Ja koska se vakava nassu nauratti niin kovin, niin pakko oli ottaa vielä perusasentoharjoituksia peilin eessä. Harjoiteltiin siis sitä että valmis-sanan jälkeen kontakti on tosi hyvä, jotta kuulee seuraavan käskyn. Siinä sitten tirskuin peilin eessä, kun jokaisen valmis sanan jälkeen Sinnan ilme tiukkeni, koko kroppa jännittyi ja pikkutosikko oli niin somana.

Mutta joo. En mä tiedä oliko noi treenit mitenkään järkevät, mutta ainakin ne oli hauskat molemmille. Illalla kun tulin hallilta vielä kotia niin Sinna tuli tuijottelemaan että vieläkö tehtäis jotain. Ei muute tehty, mentiin nukkumaan :D

Pakko oli kaivaa tää kuva vuoden 2011 kokeesta, tässä näkyy toi Sinnan tosikkonaama :D

Pikkutosikko on kuitenkin oikeasti suurimman osan ajasta varsin hymyilevä tapaus :D

Molemmat kuvat otti hovikuvaaja Mari Ali-Raatikainen