Laiskottelua

Meinasin jo kirjoittaa, että me ei oikein olla tehty mitään, mutta ollaanhan me. Mutta tokon puolella ei oikein, hallilla ollaan käyty tekemässä vain hyppytekniikkaa ja juoksupuomia. Oonko mä jotenkin onnistunut asentamaan mun aivoni siihen tilaan, että vain toko lasketaan tekemiseksi? Hassua, en olisi vuosi sitten uskonut.

Tähän pariin viikkoon on kyllä kuulunut kaikenlaista, osittain myös ei niin mukavaa kuulumista. Perjantaina 23.5. piti mennä illalla Marin mökille Sinnaa juoksuttelemaan. Ei tarvinnut mennä, kun kotiin tullessa odotti silmä turvonneena/vuotavana odottava pikku possu. Lähdin soittelemaan lähimpiin eläinlääkäriasemiin, mutta mihinkään ei saanut samalla päivälle. Lopulta mentiin sitten päivystykseen Hollolaan. +30 asteen helteellä voisi tehdä jotain muutakin kun ajella eläinlääkäriin ja istuskella siellä... Mutta eipä mahda mitään. Diagnoosiksi haava vasemmassa silmässä, tippalääkitykselle.

Kuvat on vanhoja kuvia keväältä

Inhottavinta koko jutussa ehkä oli se, että me lähdettiin risteilylle viime viikon alussa, Sinna ja Milja meni mun veljelle hoitoon niin tippojen antamisen joutui ulkoistamaan sinne. Ei sillä, kyllä sielläkin asia hoidettiin mallikkaasti mutta silti tuntuu hirmuiselta jättää "kipeä" koira hoitoon.

Koska eläinlääkärikäyntejä pitää aina olla muutama lähekkäin (ja tietenkin eri paikoissa), niin Miljan kanssa käytiin viime maanantaina taas Kouvolassa eläinlääkärissä. Okei, rutiiniakupunktio mutta silti. Samalla otettiin pissa- ja verinäyte. Pissa oli puhdas, eli tulehduksesta ollaan päästy. Verikokeen tulokset tuli perjantaina ja se osoitti samaa mitä nämä verikokeet on koko vuoden ajan osoittaneet - vuosia sitten tehty diagnoosi kilpirauhasen vajaatoiminnasta on todennäköisesti ollut virheellinen ja moista sairautta ei Miljalta löydy. Lääkitystä pitää kuitenkin vähän kerrallaan tiputtaa ja samalla tutkitaan verikokein että onko sittenkin tarvittu. Annostus oli aiemmin 1,5 tabl kahdesti päivässä, nyt mennään 1/4 tabl kahdesti päivässä. Kuukauden päästä katsotaan sitten uudella kokeella missä mennään. Noin muuten Milja oli hyvässä kunnossa, vähän selkä jumi mutta neulat auttoivat siihen hyvin.

Sinnan kanssa olisi tämän viikon sunnuntaina tokokoe ja me ei muuten olla treenattu. Ajattelin että riitttää että tehdään pikkujuttuja, ylläpidetään osaamista. Eilen sitten sain kuitenkin itseni revittyä hallille treenaamaan ja ei olisi kannattanut. Melkein kaikki meni päin persettä. Jos jotain positiivista, niin seuraamiseen ja luoksarin pysäytykseen olen suht tyytyväinen. Mutta noin muuten, aaargh. Hieman krapulaisena ja väsyneenä ei kannata treenata...

Aina ei huvita

Liikkeestä istuminen ei meinannut onnistua, seisoi. Kaukoissa toimi vasta toisella tai kolmannella käskyllä. Ruutu oli aivan hukassa. Tunnarin tuonti on nyt tosi heikkoa, hyvin epävarma. Nostaa kyllä aina oman mutta sitten tiputtelee ja mälvää.

Lähdettiin siitä sitten metsään purkamaan mieltä, mutta ei sekään onnistunut, Sinna oli ihmeellisen yllättävän paljon hajujen perään. Ei muuta kun koira kiinni ja remmilenkille. Iltaa myöten sisuunnuin ja eikun pihalle treenaamaan. Tunnarin tuontia naksutellen ja ruudun keskustan löytämistä naksutellen. Aivan eri fiilis ja tekemisen meininki. Ehkä tässä pitää ryhdistäytyä....

Miljakin sai illan puuhaksi hieman tokoilua. Paitsi että meillä oli täysin eri mielipide. Ajattelin tunnarilla noutoa kun en kapulaa jaksanut hakea. Milja meni tunnarille ja alkoi laittamaan sitä päreiksi... Seuraaminen meni jalkojen välissä kävelyksi. Meni sitten pelleilyksi ja pelleiltiin oikein kunnolla :D

edit. haha, se olennaisin asia jäi kirjoittamatta. Sinnan kanssa käytiin siis taas perjantaina (tällä kertaa 30.5.) eläinlääkärissä ja silmä todettiin ehjäksi ja terveeksi. Tipat ovat auttaneet :)