Treenirupeama alkoi jo torstaina, kun lähdin agitreenejä katsomaan ja samalla lyhyet tokotreenit tekemään. Ilma oli sateinen, joten samalla tuli tehtyä myös sadekelin treenit. Ensin yhden kapulan tunnaria, sitten hieman metallia ja luoksetulon pysäytystä. Luoksetulon pysätyksen kanssa tehdään nyt vain sitä että heitän pallon kun Sinna on vielä kaukana - koetan saada sen tottumaan ajatukseen että kauas voi pysähtyä. Hyvät pienet treenit, Sinnan kannalta järkevät. Omalta kohdalta voisi kysellä että oliko järkeä kastella itsensä flunssaisena - ei ollut. Mutta mitäpä sitä ei tokon eteen näemmä tekisi, silläkin seurauksella että perjantaina olo oli kauhea.
Perjantaina mielessä kutkutti eilisen päivän agitreenit (mihin en siis osallistunut kun olin olevinani fiksu ja päätin etten juokse kipeänä). Agilitykuntoakin kun pitäisi Sinnan kohdalla kohottaa, niin päätin lähteä hallille tekemään jotain pientä. Pete lähti mukaan avustajaksi. Aluksi lämppäesteenä setpointia, sen jälkeen pientä radan pätkää. Tämän näköistä:
Viimeisenä sitten juoksupuomia ensimmäistä kertaa kokonaisella puomilla, tosin pentupuomikorkeudella. Ihan vaan lähetyksiä lelulle suoraan, itse jäin aina puomin alkupäähän. Kolme toistoa, jolloin kahdella ensimmäisellä selvät kontaktit. Kolmas kerta kuvattiin ja sitä kun katsoo niin ei ole enää niin varma kontakti - todennäköisesti osuu etujalalla, mutta varmaksi en osaa sanoa. Huonolaatuinen kamera ja nopea koira, niin aika suttua on vaikka kuinka hidastaisi. Treenien jälkeen käytiin vielä lenkillä ja sen jälkeen alettiinkin valmistaa juhannuseväitä. Ei edes huvittanut viritellä grilliä ulos kun oli niin kylmä, valmistettiin ihan sisällä keittiössä eväät. Sitten maittoikin flunssaiselle tunnin päikkärit. Illalla käytiin vielä kokkokin katsomassa kahden huonostikäyttytyvän koiran kanssa. Olin unohtanut kuinka rasittava Milja osaa olla ihmis-ja koiravilinässä ja eikös Sinna lähtenyt apinoimaan mukaan. No, kyllä ne lopulta siellä onneksi käyttäytyivät, mutta olisivat saaneet käyttäytyä alusta alkaen.
Lauantaina kimppatokotreenit. Sinnan kanssa suunnitelmana oli harjoitella kisakehään menoa ja ihmisten sietoa. Tunnaria kuitenkin treenattiin porukkaa odotellessa. Kun kaikki oli paikalla, ensin parin minuutin paikkis. Olin auton takana piilossa, takaikkunasta katselin. Minuutin kohdalla vaihtoi lonkalle ja painoi pään alas - pitää alkaa tosissaan treenaamaan sitä pään alhaalla pitämistä alusta alkaen, jotten ei tule noita lonkkavaihdoksia.
Sen jälkeen mielikuvituskisaa. Normaali kisalämppäys, sen jälkeen alueella. Ensin liikkeestä istuminen (loistavasti meni) ja sitten kaukot (jotka meni vähemmän loistavasti). Otti muuten pattiin kun ei pystynyt puuttumaan kaukojen surkeuteen :D Mutta ei, siitä sitten kisanomaisesti ulos kehästä ja palkka vasta siellä. Toinen samanmoinen setti seuruun kanssa.
Tauon jälkeen ruutunaksuttelua, sekä yksi kisanomainen kisaharjoitteluna. Sen jälkeen kaukoja häiriäharjoitteluna, takana olevat liikutteli käsiään ja jalkoja - oli muuten vaikeaa. Sinna paransi suoritusta ja piti päänsä tiukasti mussa, mutta korvat olivat taaksepäin. Miten siitä sitten pystyy huomauttamaan.... Pitää pohtia noi kriteerit tarkoiksi.
Pienen tauon jälkeen vielä sitä luoksetulopallon heittelyä. Olisi voinut herätellä vähän paremmin, sillä aika väsyneeltä tuntui. Piristyi kuitenkin kun teki ja lopuksi kun ajeltiin hallilla käymään leikki pirteästi Vennin kanssa.
Alkujaan en ollut sunnuntaille suunnitellut mitään, mutta Tuula sitten houkutteli hallille niin lähdin. Tarkoituksena oli pelkästään tehdä hyppytekniikkaa, mutta tuli sitten tehtyä muutakin. Hyppytekniikassa set pointia, perussarjaa ja askeleen pidennystä. Aika laiskoja noi jälkimmäiset, saisi vähän paremmin nostella koipiaan.
Tokon puolella häiriökaukoja, nyt tuntui olevan tekniikka ja häiriönsieto kohdillaan. Seuraamista kääntymisineen, vauhdin vaihtojen, sekä sivuaskeleiden kera. Aivan käsittämättömän hienoa. Meille yksinkertaisesti sopii halliympäristö paremmin - vaikka Sinna kestää häiriötä, niin ulkona on kuitenkin kaikenlaista. Myös minulle.
Lopuksi bongasin tokohypyn hallilla ja siitä avautui oiva tilaisuus korjata viime kokeen virhe. Asetuin parin metrin päähän hypystä, heitin kapulan, annoin luvan. Kauniisti yli hypyn, haki kapulan ja kiersi sivusta luokse. Sama toisella toistolla, myös kolmannella. Olin aivan äimistynyt, meidän varma liike! Siirryin metrin lähemmäs hyppyä, sen jälkeen alkoi onnistua vaikka kuinka vinossa kapula olisi ollut. Eli kaikki on kiinni siitä mihin mä asetun, Sinna ei selvästi tiedä varmaksi sitä takaisinpäin hyppyä. Ja tämähän tulee kokeessa ongelmaksi, koska säännöissä sanotaan näin:
"Ohjaajan tulee asettua noin 3 metrin päähän esteestä"
Voi pirhana! Nyt sitten hyppynouto pikaisesti työn alle, tai siis se palautus. Kai sen kahdessa viikossa ehtii saada johonkin kuntoon... En kyllä muista että kokeessa olisi sanottu liian lähelle menemisestä, mutta en kyllä muista meidän voittajan kokeiden hyppynoudosta mitään mun paikkaan liittyen :)
Lopuksi päätin kokeilla mikä meidän luoksetulon tilanne on. Tarkoitus oli tehdä kisanomainen (koska eihän se seisomaan pysähdy, niin saa sen maahanmenon). Ja Sinna yllätti pysähtymällä kauniisti käskystä. Hetken aikaa tuijotin suu auki, sitten tajusin toimia, naksautin ja kävin palkkaamassa. Ehkä mä en uskalla nyt kisanomaisia treenata :D
Sm-kisat on ensi viikolla, ei ainakaan voi todeta etteikö oltaisiin treenattu. Tosin ihan näin ahkeraa toimintaa ei ole tarkoitus harrastaa, mutta oli vaan kätevää flunssaisena tämmöinen aktiviteetti. Torstaina on Sinnan fyssari, sen jälkeen pari päivää taukoa, sitten alkaakin olemaan viimeistelytreeniaika. Ennen kisoja Sinna saa täysin pari tokotonta päivää, joten vähiin käy treenit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti