Helleviikkoa

Helteet tulivat ja sitä myöten meilläkin siirryttiin lähinnä uimiseen. Sinnasta on kuoriutunut aivan hirmuinen vesipeto, mökille kun menee niin jo portilta syöksyy rantaan odottamaan. Ei tosin lähde itsenäisesti polskuttelemaan, vaan odottaa että tulen rannalle vahtimaan. Menee veteen lelun perässä, sekä ilman. Tuntuu tosin tarvitsevan jonkinnäköisen kohteen mitä kohden mennä, muuten uimatyyli heikkenee ja asento muuttuu pystymmäksi. Voisi muutaman kerran uittaa taas pelastusliivin kanssa, saisi se oikea asento vahvistusta. 

Lauantain jälkeen tosin en tosin ole uskaltanut uittaa, sillä pitkän uimarupeaman jälkeen Sinnan häntä vaikutti kotona reppanalta. Roikotti sitä vaan, ei heilunut. Tietenkin mieleen välähti heti vesihäntä ja ehdin jo tutkistellakin siitä tietoja. Onneksi parin tunnin päästä häntä toimi normaalisti, mutta päätin kuitenkin että viime aikoina on lutrattu niin paljon että nyt saa pari päivää pysyä kuivana.

Agilityä me harrasteltiin torstaina, oli muuten kivaa pitkästä aikaa. Täysin rimanroiskimisia ei selvitty, mutta ne oli aina mun vika. Tai ei vika, mutta ei tarpeeksi selvä ohjaus. Hitsi kun on niin tarkka koira! Nyt on tarkoitus kerran viikkoon käydä ohjatuissa treeneissä ja sitten itsenäisesti käydä tekemässä hyppytekniikkaa ja juoksukontakteja.

Viikonloppu meni pk-kisoissa työskennellessä ja kotona löhötessä. Oli muuten pitkästä aikaa ihanaa viettää vaan rauhallista viikonloppua. Sunnuntaina oleskeltiin koko porukka pihalla, oleskeltiin vaan. Varsinkin Milja nauttii tuosta ulkona olosta, hölmönä tuppaa vaan makaamaan auringossa ja sitten tulee hiki :D Onneksi tajuaa siirtyä varjoon, mutta on se hömppänä. Sinna taas viettää pihalla aikaa lähinnä selällään maaten.

Niin ja sitten eilisiltaan... Mähän niin vannotin että nyt pidetään tokotaukoa. Hehe, kesti se viikon verran. Sinna tuntui pursuvan energiaa ja itselläkin oli intoa. Lopulta päädyttiin iltalenkin yhteydessä tohon lähinurtsille treenaamaan. Pikkujuttuja, kuuntelemista, perusasentoa, naksulla vahvistamista. Koska Sinna tuntui olevan kuulolla niin hyvin, niin alettiin tekemään vähän enemmänkin, kaukoja 10 metrin päästä. Palkka tuli useimmiten yhden vaihdon jälkeen, mutta ei heti vaan hetken päästä. Pääpointtina pidettiin sitä että huomio on kokoajan mussa, eikä missään muussa. Otettiin myös muutama tunnarin haku n. 15 metrin päässä, hyvin haki. Ainut ei-niin-hyvin mennyt liike oli luoksetulon pysähdys, mulla ei ollut palloa niin epäonnistumisia saatiin muutamia. Pirhana, että tuo osaakin olla meille vaikea. 

Loppuvaiheessa sössin itse vähän treeniä, kun huomasin lähestyvän koiran. Tyhmästi nappasin Sinnaa pannasta kiinni ja raahasin remmille. Just silleen koiraan luottamatta, onnistuin sitten provosoimaan Sinnan rähjäämään. Se siitä kuuntelutreenistä. Uskoi kuitenkin kovempaa sanaa ja keskittyi istumaan. Mutta voi mälsä, kun olisinkin vaan ottanut tuon koiran ylimääräisenä häiriönä ja pitänyt Sinnan maassa. Tän siitä saa kun ei luota :( Välikohtaus kuitenkin unohtui nopeasti ja jatkettiin tiiviin kontaktin pitämistä. Ensi kerralla toimin itsekin sitten järkevämmin niin nuo tilanteet menevät paremmin.

Mutta se siis siitä tokotauosta. Oli muuten taas kivaa :)