Joskus näinkin päin

Usein käy näin, että joku lääke aloitetaan sen sijaan että sen anto lopetetaan. Pitkäaikainen lääke siis. Tällä kertaa Miljan kohdalla, lääkkeen anto lopetettiin. Aikoinaan diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta näyttää oleen virhediagnoosi. Alkukeväästä lähtien ollaan tarkkailtu Miljan kilpirauhasarvoja kuukausittain ja niiden tulosten perusteella annosta on laskettu koko ajan alemmas. Äsken sain puhelun, että nyt voi lopettaa kokonaan antamisen. Hirmuisen hyvä uutinen, juuri tälläisiä on kaivattukin!

Milja kävi maanantaina taas akupunktiossa, missä tuo kilpirauhakontrolliverikoekin otettiin. Samalla todettiin että viiden viikon akupunktioväli oli liian pitkä, lyhennetään se takaisin siihen neljään viikkoon. Aiemmin ollaan siis aina käyty kuukauden välein, mutta nyt kokeiltiin että mitä vaikutusta on viidellä viikolla. Itse huomasin vaikutuksen siinä, että Milja silloin tällöin vilkuili selkäänsä sen neljän viikon jälkeen. Eli pysytään hyväksi todetussa rytmissä.

Noin muuten Milja on voinut ihan hyvin. Tyytyväinen eloonsa, leikkii paljon ja touhuilee omiaan. Aina valmis lähtemään ulos, oli keli mikä hyvänsä. Tässä yksi päivä kun sain surullisia uutisia, niin Milja tuli lohduttamaan. Olin aivan unohtanut kuinka herkästi Milja reagoikaan mun mielialoihin. Kun itkettää, Milja kömpii syliin lohduttamaan. Kun on iloa, niin Milja osallistuu juhlintaan. Mutta niinhän se on todettu, että Milja on yhden ihmisen koira ja minulla on onni olla se ihminen. Tunteita heijastetaan niin hyvässä kuin pahassa. Maailman paras Milja <3