Perjantaina lähdettiin ajelemaan heti töiden jälkeen. Ajomatka meni yllättävänkin reippaasti, ei tehty kuin pikapysähdys ja saavuttiin Poriin seitsemäksi. Siellä heti kisapaikalle, missä tavattiin muut joukkuetoverit, pystytettiin ihana pieni teltta ja ilmoittauduttiin. Lähtöjärjestys oli onneksi tullut jo aikaisemmin viikolla, joten ei sitä omaa paikkaa tarvinnut niin jännittää. Siitä sitten hotellille, missä ruokailun jälkeen olikin jo sitten uniaika. Yö meni vähän levottomasti, sekä minulla että Sinnalla. Itselläni aina ensimmäinen yö uudessa paikassa on hankala, liekö se vaikuttanut Sinnaankin.
Tavoitteena aamulla oli olla 10 aikaan kisapaikalla, laskeskelin ensimmäisen kehän menevän hitaasti. Vähän ennen kymmentä Jonna soitti ja hätyytteli paikalle, hyvin sai pienen paniikin kohoamaan. Kiireellä kisapaikalle, missä totesinkin kehän edenneen todella nopeasti. Nopea valmistautuminen, sen jälkeen seurailin kehää kunnes oma vuoro tuli. Aloitettiin paikallaololla. Pysyi hyvin paikallaa, litistyneenä sammakkona. Perusasentoon kutsuttuna alkoi rapsuttamaan itseään, se alensi arvosanan ysiin. Siitä suoraan häkille, hetkeksi lepoa ja juomista.
 |
| © Jonna Löytynoja |
Paikallaolon jälkeen oli hyppynouto, metalli, kaukot ja tunnari. Yleensä lämmittelen naruleluleikillä, mutta nyt päädyin ihan perusasentotreeniin koska ajattelin Sinnan kyllä menevän noudoille. Niinhän sitä näköjään saa ajatella... Hyppynoutoon lähti nätisti, nosti kapulan ja lähti tulemaan. Näytti tulevan ohi, joten annoin pienen apumerkin vasemmalla kädellä. Sen jälkeen Sinna pudotti kapulan, tuli hypyn yli ja ampaisi siitä suoraan yleisöön. Kävi etsimässä tutut ja tuntemattomat, eikä halunnut tulla luokse. Sain metsästettyä kiinni ja tuomari antoi varoituksen.
 |
| © Jonna Löytynoja |
 |
| © Jonna Löytynoja |
Metallinoudolle juoksi, mutta jäi sen viereen seisomaan. Kutsuin luokse, meinasi siinäkin poistua kehästä mutta sain kiinni. Kaukot makasi vaan paikallaan. Tunnarissa meni kapuloille, haisteli haisteli haisteli,pysähtyi. Kehotin etsimään uudestaan, mutta haisteli vaan ja sitten pysähtyi katsomaan mua. Pyysin luokse, ei selvästikään kyennyt siihen.
 |
| © Jonna Löytynoja |
Fiilis seuraavaan kehään mennessä oli suoraan sanoen paska. Ei auttanut muu kuin tsempata itseä ja Sinnaa, leikittiin narulelulla siinä hetki ennen kehään menoa. Seuraaminen olikin sitten sitä tuttua Sinnaa hieman vetelämmässä muodossa. Ensimmäisen kehän jälkeen en todellakaan olettanut että Sinna vierellä pysyisi, mutta niin se vain teki. Sivuaskeleissa ja käännöksissä ei tullut kunnolla mukana, muuten mielestäni varsin mallikelpoinen. Arvosanaksi kahdeksan. Ja sen jälkeen sitten se ruutu... Katsoi ruutua, ei lähtenyt ensimmäisellä käskyllä. Annoin toisenkäskyn ja huitasin kädellä, lähti - kohti kehänauhaa, missä istui kaksi ihmistä penkillä. Sinnehän se lähti varjoa etsimään, totesi että paskat tästä. Tuomarikin totesi että se oli sitten siinä, kiitin ja poistuin kehästä. Hylätty.
 |
| © Jonna Löytynoja |
 |
| © Jonna Löytynoja |
Ennen kisoja vitsailin siitä että me saadaan hylätty kun Sinna ei mene ruutuun, mutta en oikeasti uskonut siihen. Luotin myös siihen että noutohommat Sinna nyt ainakin tekee. Mutta näin kävi, enkä vieläkään oikein tiedä miksi. Liikkeet, missä pysyi lähellä toimi, lähetysliikkeet ei. Sinna ei myöskään saisi poistua kehästä muiden ihmisten luo, koska tekeminen mun kanssa pitäisi olla kivaa. Tuolloin se ei selvästikään ollut ja sekös omaa oloa pahensi.
Syitä ja tekosyitä olen koettanut pohtia, mutta en ole päässyt mihinkään lopputulokseen. Yksinkertaisesti Sinna ei kestä kuumuutta, joten meidän on turha kuumuudessa kisata. Mutta ei se voi olla ainut syy, kai. Mutta turha niitä syitä on etsiä, kävi miten kävi.
Päädyttiin sitten käymään Yyterin rannalla siinä oman suorituksen jälkeen ja se toimi vallan loistavana pään tyhjentäjänä. Siellä me oltiin molemmat onnellisia, leikittiin. Sinna jopa siellä vedessä tarjoili perusasentoa ja seuraamista, hassu pikku possu. Yyterissä olon jälkeen mieli oli paljon parempi ja kisapaikallekin oli kiva palata.
Ilta vietettiinkin sitten vaan hyvin syöden ja leväten, sunnuntaina vasta ajeltiin kotiin joten ihana oli saada toipua rauhassa. Nyt Sinna saa vähän tokotaukoa, keskitytään agilityyn vähäksi aikaa. Katsellaan, pidetään hauskaa ja kaivetaan sitten se toko taas sieltä esiin. Toko on kyllä kivaa, kyllä me osataan, mutta odotetaan ihan rauhassa sitä oikeaa fiilistä. Kyllä tää tästä.
 |
| Pitäähän sitä turistikuvakin ottaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti