Korvat kuulolle

Viime viikonloppuna tokotreeneissä sain taas muistutuksen siitä että miksi toko on niin kivaa - siinä on aina jotain uutta pohdittavaa. Olen jo pitkään miettinyt Sinnan merkille menoa, kun se on vähän semmoista diipadaapa-menoa ja kierrossa ympärillä olevan kyttäilyä. Tuossa kyttäilyssä se ei kuuntele sitten käskyjä jolloin se pysähtyminen tulee liian myöhään, merkin jäädessä oikean kyljen kohdalle. Ärsyttää tuommoinen haahuilu ja aloin sitten naksuttelemaan merkkiä siten kun Sinna pentuna teki. Eli merkki-käsky tarkoittaa sitä että pitää hakeutua merkin taakse. Ja tällälaillahan se onnistuu, Sinnalla on the tehtävä ja suorittaa sen innoissaan. 

Mutta niin. Tuo haahuilu ja ympäristön tarkkailu. Sitä alettiin nyt hinkkaamaan Oilin kurssilla. Olin etukäteen ilmoittanut ongelmaksi sen meidän yhteisen kuplan katoamisen tänä kesänä ja siihen löytyi aika hyväksin syy. Sinna oli ääri-innoissaan kun mentiin koulutukseen, takana pari löysempää päivää kun flunssaisena en ole pystynyt tarjoamaan sitä lenkkimäärää minkä olisi tarvinnut. Mietittiin että miten saadaan ongelma näkyviin, aloitettiin seuraamisella. Sinna teki semmoista pomppivaa, innokasta seuraamista. Itse olin aika tyytyväinen, kunnes tehtiin peruutusta ja käännöksiä. Tarkkuus puuttui, Oilikin sanoi että tekee vähän vasemmalla kädellä, ei keskityä.

Seuraavaksi näytettiin ruutua. Juoksi banaanina sisään, mutta meni oikeiden tötsien välistä. Pysäytyskäskystä hiljeni, mutta ei reagoinut välittömästi maahan-käskyyn. Vähän semmoinen joojoo, mä nyt eka tsiigailen ympäriinsä ja sitten vasta tottelen. Kuuntelematon piski. Samaa näytettiin merkillä, tosin se oli esimerkkinä vähän huono kun ollaan laitettu koko juttu uuteen uskoon.

Teemaksi Sinnan kanssa siis lähti kuunteleminen, hallinta. Piti heittää pallo, Sinnaa pannasta pitäen ja laskea sitten pallon perään. Pysäytys käskyllä ennen palloa, no ei pysähtynyt. Tässä kohtaa tuli puhetta siitä minkä olen ennenkin kuullut, pitää olla käskysana millä koira pysäytetään ettei jää junan alle (eli kuvitellaan kohta missä se juna kulkee). Mun koirat on jääneet monesti junan alle...

Koska pallo oli niiiiin kiva, otettiin narulelu joka kenties saattaisi olla vähemmän kivempi. Käytiin jättämässä se maahan, vein Sinnan kauemmas istumaan. Menin itse lähemmäs lelua. Vapaa-käskyllä vapautus ja käskyllä pysäytys ennen lelua. Ensimmäisillä kerroilla jouduin ihan fyysisesti pysäyttämään Sinnan, sitten alkoi korvat olemaan vähän kuulolla. Pysäytyksestä kehu ja sitten kun huomio on täysin mussa niin vapautus sinne lelulle. Tätä treeniä nyt kovasti ennen seuraavaa kertaa.

Lisäksi kotiläksyksi tuli opetella pötköttely-käsky. Eli ideana se, että aina treeneihin/kokeeseen tultaessa Sinna on aina käskyn alla ja ennen omaa vuoroa sitten pötköttelee. Harjoittelut aloitetaan kotona, mietitään käsky millä Sinna makoilee paikoillaan niin kauan että tylsistyy. Sinnan elämästä tehdään nyt siis kurinalaista ja tylsää :)

Mä olen aivan innoissani näistä harjoitteista, voi että kun olisi aiemmin tajunnut. Sen takia meillä hajosi pakka ylemmissä luokissa, kun liikkeiden itsenäistyessä Sinna ei enää kuunnellut vaan valitsi itse tekemisensä. Nyt Sinnalle korvat kuulolle, siinä meidän tämän syksyn teema!

Keskiviikon ahkeran kouluttautumisen jälkeen koitti eilen sitten rennompi päivä. Molemmilla koirilla hoidot, Milja pääsi ensin akupunktioon ja Sinna fysioterapiaan. Milja oli vähän köpö etujalasta, liekö venäyttänyt sen kotona riehuessa. Selkä oli myös jumissa. Onneksi nuo kaikki hoituvat kätevästi akuneuloilla. Sinnallakin selässä oli vikaa, samoin myös oikean jalan si-nivel oli himppasen jumissa. Kuitenkin pysynyt hyvässä kunnossa, ei kauheasti korjattavaa. Semmoista perusSinna jumia. Mutta molemmissa näkyneet pienet selkäjutut on kyllä täysin mun vikaa. Me asutaan niemessä, jossa tuulee todella pistävästi. Jotenkin en vaan ole aloittanut vaatettamista tuulta vastaan ja kun molemmat on kylmänherkkiä niin kyllähän se näkyy. Nyt kaivoin esiin tuulitakit, enää ei palella!