Treenejä

Me ollaan treenattu! Pitää ihan itsekin ihmetellä tätä aktivoitumista, nyt maistuu taas treenaaminen. Ohjatut treenit jätettiin vielä tiistaina välistä, mutta torstaina käytiin itsenäisesti katsomassa mitä agilityyn kuuluu. Olin ennakkoon miettinyt että sitä juoksu A:ta pitäisi treenata, mutta kun A oli nostettu sivuun niin en alkanut sitä sieltä rempomaan (enkä kyllä olisi saanutkaan sitä). Sen sijaan treenattiin ihan hirmuisen kivaa rataa, mikä siellä oli vapaana. Ensimmäisellä harjoituskerralla rullasi oikein hyvin, sitten jäätiin jumiin muutamaan kohtaan. Lähinnä tökkimistä aiheutti oikea mielentila, Sinna oli vähän rälläystuulella niin olisi mennyt jotenkin tosta noin vaan. Rauhoituttiin, selvensin ohjauksia ja kas, silleenhän se asia sitten meni taas eteenpäin.Juoksupuomi oli aika hankala radan jatkon kannalta, mutta siitäkin selvittiin sähläten. Noita pitää kyllä nyt treenata, kontaktit tehotreeniin! Samoin kun takaaleikkauksetkin. Mutta kivat pikku treenit oli.

Viikonloppuna Sinna pääsi sitten pellolle juoksentelemaan kumpanakin päivänä, Venni oli mukana juoksuttamassa. Minä fiksuna laitoin risat kengät lauantaina jalkaan ja jalat oli märät jo alkulenkistä. Jatkettiin pellolta vähän metsänkin puolelle, mutta mun märkien jalkojen takia tehtiin lyhyin lenkkivaihtoehto siellä.

Everybody was Kung Fu fighting!

Sunnuntaina pysyttiin pelkästään pellolla, samalla kamerat saivat myös ulkoilutusta. Sinna oli varsin hieno, meni aika lähelle joutsenparvea mutta ei reagoinut niihin juuri mitenkään. Tosin veikkaan että se joutsenen kakka oli niin kiinnostavaa ettei tajunnut koko lintuja... Tällä kertaa mullakin oli jo ehjät kengät jalassa niin päästiin kuivin jaloin kotiin.

Pari tuntia kotona lepoa ja sitten lähdettiin tokotreeneihin. Itse olin juuri ollut ulkona syömässä, joten päiväunet olisivat olleet kutsuvammat. Lisäksi mun treenikamat olivat toisaalla, joten aivan kädetön olo. Sinnakin oli selvästi vielä naatti aamu-ulkoilusta, joten hyvin helpot treenit tehtiin.

Teemana pidin kuuntelua, ympärillä oli monta erilaista merkkiä ja koiraa. Alkulämppänä tehtiin perusasentoa ja luopumista posken vieressä olevasta namista. Se alkaa muuten toimia! Ollaan sitä kotona jonkin verran tehty ja nyt ulkona, kehitys on viikossa ollut varsin positiivista. Siitä siirryttiin sitten kaukoihin suoraan pitkällä matkalla ja Sinna taisi tehdä elämänsä kaukot. Selvästi rauhallinen mielentila sopii Sinnan kaukoihin, sen kun saisi silloin kun sitä energiaa on enemmänkin. 

Marin tumppu koki rankan kohtalon

Kaukojen jälkeen merkin kiertämistä, se on yllättävän huono. Tai ei se itse kiertäminen, vaan se pysähtyminen. Sinna kiersi sitä merkkiä hitaasti, selvästi käytti sen kääntymisen muiden tarkkailuun. Toi pitää nyt ottaa tarkkailuun, tekeekö sitä vireämpänä. Jouduin lyhentämään matkaa että sain pysähtymisistä napakoita, tuppasi olemaan vähän "joo, joo, kyllä mä kuulin mutta kun ei vielä"-tuulella.

Siitä sitten luoksetulon pysähdykseen, kisanomaisesti. Seisoi käsimerkistä! (wuhuu), maahanmenokäskyllä seisoi ensin ja toisella maahan. Toinen luoksetulo palloheitolla seisomisesta. Joskus se aurinko paistaa risukasaankin, ehkä me saadaan se seisomaan pysähdys vielä kuntoon.

Sinna voitti!

Ruutuun yksi lähetys, juoksi suoraan sinne, mutta ei sielläkään reagoinut siihen käskyyn vaan jäi haistelemaan maata. Huomautin ilman suurempaa vaikutusta. Vähän jotenkin väsynyttä tunnelmaa? Lopuksi ihan kuuntelutreeniä, lähetin kiertämään merkkiä, pysäytin kädellä, muutama kaukovaihto, takaisin kiertämään. Vähän jäi kiinni kauempana olevaan kassiin mutta teki kyllä nätisti, vähän hitaasti. Väsymys painoi selvästi, mutta teki silti tarkempaa työtä. Nyt vaan kuuntelutreeniä lisää kehiin ja koetetaan saada ulkopuoliset häiriöt meidän kuplan sisältä pois.

Miljan viikonloppuun on kuulunut vaan vanhuksen touhuilua. Ruokavalion vaihdos on tehnyt selvästi hyvää ja nyt vatsa voi paremmin. Hauska huomata että joissain asioissa vanhukset taantuvat pentutasolle - Milja on alkanut ilmoittamaan nälästä tulemalla päälle. Mikäli olen makuuasennossa, niin se jysäyttää kyynäränsä rintakehän päälle. 20 kilonen koira tuntuu aika ikävältä siinä.. Samaa Milja teki siis nuorempana :)

Milja <3 syksyn värit