Iloisen mielen viikko

Kerrankin voi sanoa, että tämä viikko on ollut onnistunut. Ainakin tähän asti, tiedä sitä mitä loppuviikolla koittaa. Mutta tähän viikkoon on sisältynyt paljon hyvää mieltä.

Maanantaina käytiin jo heti tekemässä tokoa hallilla. Kaksistaan oltiin, keskityttiin vain kahteen asiaan - luoksetulon stoppeihin ja ruutuun. Aloitettiin luoksetulon stopeilla ja sitä tehdään ihan vaan sillä namin heittely jutulla. Sinna on oppinut nyt että aina juostaan täysillä mun luo ja tehdään täpäköitä pysähdyksiä. Ideanahan tossa olis että koira juoksisi aina läheltä ohi, jotta voi tehdä ne täpäkät pysähdykset käsiavusteisesti. Meillä ongelmaksi on kehkeytynyt se, että Sinna juoksee musta ohi parin metrin päästä, miten ihmeessä siinä saa kädellä pysäytettyä/vedettyä maahan? Ei muuta kuin harjoittelemaan suoria juoksuja vierestä ja sitten stoppeja. Hauskaa ainakin oli!

Ruutua parin metrin lähetysmatkalta, naksuttelua siitä oikeasta kohdasta. Tarjoaa oikeaa, mutta menee myös herkästi ruudun oikeaan reunaan tötsien tuntumaan. Tämän kanssa täytyy nyt vaan malttaa ensin saada niitä onnistumisia ja sitten lähteä vaikuttamaan. Eiköhän tuota tule joululomalla hinkattua :)

On se joulukorttikuvan ottaminen niin kivaa ja rentouttavaa.

Tiistaina agilitytreenit. Hyvä mieli tuli jo ihan pelkästään siitä, kuinka kuulolla Sinna nykyään on. Mä voin jättää sen omalle paikalle kentän viereen pötköttämään irrallaan, mennä itse juttelemaan muiden ihmisten luo ja samalla siinä Sinnan vieressä radalla treenaa joku koira. Ja Sinna pysyy kiltisti paikallaan rentona. Hitsi siitä on tullut hieno! Tehtiin Pasin tekemää mielenkiintoista rataa pikku pätkissä, etupalkalla. Maltoin keskittyä tekemään lyhyttä pätkää enkä yrittänyt rynniä kokonaista rataa! Lopuksi vielä pari puomia ja sitä juoksukontaktin hakemista. Treenattiin vaan yksi kierros ja se saa riittää. Hyvä mieli on se mihin pitää lopettaa ja siitä pidetään kiinni.

Keskiviikkona oli sitten oma fyssari. Jestas että tekikin hyvää kun oli jäänyt parin viikon hoidot välistä! Mullahan todettiin kesällä tos-syndrooma oikealla puolella kaularangassa. Lääkäri uhkasi leikata, mutta päätin lähteä kokeilemaan fysioterapian kautta. Se on toiminut, vaikka oireettomaksi en varmaan koskaan tule. Mutta pitää muistaa huoltaa omaa kroppaa yhtä huolellisesti kun koirat tulee huollettua.

Varsinkin sitten kun on koirat hyvässä asennossa, niin itse tyrkkäsee kameran jalkaa siten että Sinna ei mahdu kokonaan kuvaan..

Ja siitä päästäänkin tähän päivää ja Sinnan aamuiseen fyssarikäyntiin. Ajeltiin taas Kouvolaan Patrician luokse, missä ensimmäiseksi tuli "onnittelut" vinosta koirasta. No, ei ihme Sinnan sähläilyllä. Aiemmin jumit ovat olleet oikealla puolella kroppaa, mitä nytkin oletettiin kun sinne päin oli vino. Mutta ei, nyt kovemmat jumit oli vasemmalla puolella. Sinna tippui pari yötä sitten sängystä selälleen/kyljelleen maahan, saattoi olla sen vaikutusta. Etuosassa ei ollut mitään ongelmaa. Kaikki jumit saatiin auki, nyt parin päivän lepo ja sitten taas normaalielämää.

Ilmoitin Sinnan ensi viikolla oleviin agilitykisoihin vaikka intoa ei jostain kumman syystä sen kummemmin ole. Mutta pitää mennä, on niin lähellä :D Joulunaikana me aiotaan keskittyä vaan rentoutumiseen, lenkkeilyyn ja iloiseen fiilikseen.