Paluu maanpinnalle

Yksin treenaamisessa on se ongelma, että ei näe niin selvästi vikoja. Sitä myös silottelee niitä vikoja, mieleen jää onnistumiset ja ne virheet ei tunnu niin suurilta, kun mitä ne oikeasti on. Se kokeisiin ilmoittautuminen alkaa pyöriä mielessä, josko sitä vaikka menisi. Mutta koska keskeneräisenä on turha mennä kokeisiin, on hyvä tsekata se koekunto. Ja me tehtiin se tänään, otettiin Oililta yksäri sitä varten. Ja aivan mahtava juttu: mä sain palautteen kirjallisena! Nyt ei tarvi pelata oman muistin varassa.

Eli koeomainen voittaja, ilman paikkista ja tunnaria. Paikkiksen kanssa kun ei ole koskaan ollut ongelmia niin en nähnyt järkeä että sitä tehdään, turhaa aikaa. Tunnarin puremattomuus on edennyt yhdessä tikulla niin hyväksi, että nyt maltetaan tehdä rauhassa eikä tehdä sitä kokeenomaista vielä.

Seuraamiskaavio tuntui pitkältä kuin nälkävuosi. Itseasiassa normaalikisaseuraaminen, mutta mä en oo vaan aikoihin sitä tehnyt näin pitkänä ja tuntui äkkiseltään pitkältä. Myös käskytys siitä, mitä kaikkea siinä voikaan tapahtua veti pasmat sekaisin. Liike seis - käännös vasempaan ja liikkeelle mars. Hetken aikaa aivot raksutti että mitä hittoa mun tässä pitää tehdä. Palautetta tuli Sinnan köhimisestä (söi lunta aikaisemmin...), hyvästä paikasta, pienestä edistämisestä, hyvästä kontaktista ja siitä että perusasennot ovat epäselviä koiralle.

Liikkeestä istuminen veti mut taas epävarmaksi, mutta koetin olla näyttämättä sitä. En katsonut niinkuin normaalisti ja hetken mietin mihinköhän asentoon jäi. No siellä se istui. Palautteessa luki että sekä seuruu että istuu ok, ohjaaja hidasteli vähän ja loppu ok. Toi hidastelu on kuulemma ihan jees, ei ehkä ihan noin hidas. Mulla on ollut siis ideana jättävissä kävellä vähän rauhallisemmin, kertoa sille sitä liikettä. Ei kuitenkaan tarvi liioitella.

Luoksetulo aloitettiin läheltä a-estettä. Tässä vaiheessa Sinna oli ihan jee, esteitä moodissa. Jäi kuitenkin maahan. Teki tosi valuneen seisomisen ja maahanmenon skippasi. Palaute: levoton alku ja nuo ongelmat mitä tuossa mainitsinkin. Vauhti oli hyvä.

Ruutu olikin sitten aivan karsea, mutta toisaalta olin tyytyväinen siihen että pääsin näyttämään sen meidän ongelman - ruutu ei yksinkertaisesti löydy ja jää kiinni kentällä oleviin tötsiin. Ei siis mennyt ruutuun ja tehtiin se muutamaan kertaankin, kävin näyttämässä jne. Lopulta kun sain sen sinne sisälle (reunaan) niin laitoin maahan ja tehtiin loppuun asti. Palautteessa tuli huomautuksia ylös jäävistä kyynäristä, hyvästä fokuksesta, tekniikan pitämättömyydestä ja ääntelystä.

Metalli oli ihan perus. Palautteessa moitetta ääntelystä ja hitaus takaisin tullessa. Lisäksi Sinna kääntyy mun edessä ja pakittaa sivulle.

Hyppynouto hieman ennakoiden, minkä Oilikin palautteessa mainitsi. Puri kapulaa, mutta vauhti ok. 

Kaukot sitten viimeiseksi. Vaikka äänteli, niin oli kyllä parhaimpia Sinnan kaukoja tuolla etäisyydellä. Palautteessa plussaa oli se että vaihdot tapahtui ekalla ja hyvä fokus, miinuksia tuli kyynärien ylös jäänti, tekniikan pettäminen joissain kohdissa ja ääntely.

Ensimmäinen fiilis oli se, että hitsi, ei meillä mennytkään niin hyvin kuin piti. Mutta sitten tuli tyytyväisyys siitä, että päästiin näyttämään se mikä meillä on ongelma. Esimerkiksi ruutuongelma ei näkynyt syksyn kurssilla, nyt se näkyi. Lisäksi Sinna oli tuolla hallissa ääntelevämpi. Me ollaan tässä välissä ehditty käydä tuolla aksaamassa ja se vaikuttaa heti Sinna vireeseen. Sitä on nyt vaan treenattava, vedettävä ne ylimääräiset energiat pois ennen tokotreenin alkamista.

Kotiläksyksi ruudun kanssa alkuaameniin paluu. Se on selvästi tosi epäselvä liike, nyt on oltava johdonmukainen. Samoin ne luoksetulon stopit tehotreeniin. Ja vielä kestävyystreeniä, kolme liikettä peräkanaa. Ei kuitenkaan keskeneräisiä liikkeitä, eli luoksetulokin ihan suorana. 

Lisäksi Sinnalta puuttuu vielä vähän sitä fiilistä, että nyt ollaan töissä. Eli tekee vähän vasemmalla tassulla sinnepäin. Fokusta kokonaissuoritukseen lisää, vaatimista. Opetetaan siihen että mun kanssa tehdään hommia, ei himmailla muuta. Syksyn tilanteeseen ollaan kyllä tultu eteenpäin. Sinna teki koko setin hirmu iloisesti ja energisesti, ei väsymyksestä puhettakaan. Mutta vielä se täydellinen keskittyminen puuttuu. Eli ei muuta kun treeniä, treeniä ja treeniä. Onneksi kohta on jo tammikuu ja uuden kurssin aika :)

Terveyspuolelta vielä kuulumisia: käytiin viikon alussa eläinlääkärikeikalla molempien kanssa. Sinnan suu on parantunut loistavasti. Milja sai tutusti akupunktiota, oikea takajalka oli vähän jäykempi. Lisäksi Miljalta otettiin verikokeet, joiden tulokset olivat hyvät. On se pirteä mymmeli tuo Milja <3