Jälleen kerran tuli todettua, että kyllä se treeni pienin askelin kannattaa. Meillähän hajosi tunnari ihan totaalisesti kesän aikana ja syksyllä se oli siinä mallissa että Sinna otti kyllä aina oman suuhunsa, mutta jäi sitä muiden tunnareiden keskelle rouskuttelemaan. Sitä on nyt sitten lokakuusta lähtien treenattu, ensin ihan pelkkää varmuuden hakemista ja nätisti pitämistä. Siihen päästiin, että viime lauantaina tein kokeenomaisen ja Sinna haki omansa nätisti haistelemalla, napsaisi suuhun ja toi samantien. Vähänkö oli hieno tunne!
Lisäksi ruutu on mennyt nyt aimo harppauksin eteenpäin, kun siellä on se kosketusalusta. Okei, alustan kanssa on vielä ongelmia, sitä heitellään ja viskotaan mutta kyllä niitä hyviäkin hetkiä on. Takapalkkaakin kokeiltiin, kiinni olevalla purkilla. Kerran meni alustalle ja vapautuksesta purkille. Kaksi kertaa juoksi purkille ja ravisi sen auki. Siihen lopetettiin se kokeilu :D
Katsottiin myös pitkästä aikaa hyppynoutoa ja se vaikuttaa ihan kunnossa olevalta liikkeeltä. Tuo takaisin hypyn kautta vaikka lentäisi pitkälle/vinoon.
Eilen sitten taas Oilin kurssilla. Pitkän työpäivän jälkeen en ehtinyt tehdä lenkkiä ennen treenejä, joten Sinna oli hieman virtainen. Noin niinkuin kevyesti sanottuna. Olin ajatellut että katsotaan sivuaskelia, mutta sillä virtamäärällä oli parempi tehdä jotain muuta niin aloitettiin sillä ruudulla. Ensin pelkkää kosketusalustaa ruudun sisällä, aika tuhma koira oli. Lopulta kuitenkin uskoi ja tyytyi lätkimään tassua siihen lätkän päälle. Sitten lähetystä - oli hyvää että huonoa. Joka kerta juoksi oikeaan kohtaan, mutta välillä ei vaan malttanut olla ravistelematta lätkää. Haluttiin siihen sitten malttia, joten aluksi Oili oli lähellä ruutua ja komensi, lopulta tehtiin niin että Sinna jätettiin kauemmas istumaan ja itse olin lähempänä ruutua. Toimi. Tosin tässäkin saatiin hankaluuksia siinä, että haluttiin Sinnan ruutuunjuoksun olevan rauhallisempaa, joten istumaan jättäessä jätin nameja etujalkojen väliin. Ja voi tuska kuinka vaikeaa oli saada ne namit pysymään siinä maassa (eikä Sinnan mahassa) sen aikaa kun kävelin lähemmäs ruutua. Lopulta Oili meni Sinnan viereen kertomaan kuinka tuhma possu on, niin sitten onnistui.
Sitten päästiin niihin sivuaskeliin. Ja se ongelma, mitä olin niissä kuvitellut olevan ei ollutkaan olemassa. Sen verran sitä vasemmalle menoa viilattiin, että sen voisi aloittaa siten että ensin ottaa vasemmalla jalalla askeleen vähän taakse ja sitten oikealla ristiin eteen. Opetetaan siis koiralle että tässä tapahtuu nyt jotain. Aluksi se on pieni askel taakse, lopulta vain pieni painonsiirto. Tätä voisi ihan hyvin olkkaritokona treenata, mutta ei ole pakollinen. Eli ihan hyvät sivuaskeleet meillä.
Lopulta kuin kehaisin sitä tunnaria niin tehtiin sitten yhden kapulan piilotusta. Ja pirhana, se rouskaisi. Mutta se rouskaisu tulee siinä vaiheessa kun juoksee kohden, eli se sivulletulo on vielä epävarmaa. Siispä nyt sivulletulo harjoituksia, sekä pitoharjoituksia siten että kumarrun istuvan Sinnan ylle, sekä välillä pidän itse tunnarista kiinni (ja silti Sinnankin pitää pitää). Kokonaisuudessa kuitenkin Sinnan tunnarityöskentely oli paljon rauhallisempaa. Jee sille!
Tuossa ehdin jo miettiä helmikuun tokokokeita, josko semmoisia menisi kokeilemaan. Mutta suunnitelmiin muutos, hiotaan liikkeet aivan täydellisiksi. Lisäksi sain hieman etukäteistietoa mahdollisesta kisatreenikurssista, sinne mennään jos oma aikataulu antaa myöden. Ehtii sinne kokeisiin myöhemminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti