Viikon kuulumiset

Uusi vuosi tuli ja meni, Miljan osilta hyvin sekä huonosti. Itse hotellireissaaminen meni loistavasti, Milja oli kuin kokenutkin hotellimatkaaja. Ei stressiä, ei huolta, pelkkää rauhallista nukkumista. Sinna on nyt niin lunki ja kokenut, että en edes odottanut Sinnalta mitään erikoista. Eikä ollut tarvettakaan, Sinna oli kuin kotonaan. Harmi vaan että uusi vuosi jatkui hyvän alun jälkeen Miljalla huonosti. Erittäin raju vatsatauti, mikä aiheutti kasvaimen ärtymistäkin. Nyt Milja on antibioottikuurilla, tarkkaillaan päivittäin tilannetta. Koko ajan Milja on kuitenkin ollut hyvin iloinen ja pirteä, ikäänkuin mikään ei vaivaisi. Toivottavasti tilanne jatkuukin niin.

Milja nukkuu tyytyväisenä bot-takissaan

Uusi vuosi toi myös taas Huotarin Oilin tokokurssin. Voi vitsi, tätä olikin taas odotettu! Tosin vähän jännityksellä odotin että mitä ensimmäisellä kurssikerralla tapahtuu, sillä koko päivä oli ollut aivan karsea. Kaikki mahdollinen, mitä voi päivän aikana tapahtua meni pieleen ja lähdin ajelemaan Lahteen hieman jännityksellä. Jännitys oli ihan aiheellinen, sillä vähän jännitti oman vuoron jälkeinen aika ja se, lähteekö auto käyntiin (kyllä se lähti) ja toimiiko niinkuin pitäisi (toimi). 

Mutta niin, itse koulutus. Koska kaikki oli mennyt pieleen päivän aikana, ei Sinna ollut ehtinyt päästä kunnon lenkille. Siispä aloitettiin meidän nykyisellä lämppäleikillä: naminheitolla ees ja taas, samalla stoppeja. Varmistin samalla Oililta että olenko tehnyt oikein. Virhettä on tullut siinä kohtaa että Sinna on alkanut juosta liian kaukaa ohi, mutta se on jo alkanut korjaantua. Ideana tossahan on se, että sekä luoksetulo, että pysähtyminen on aina tosi kivaa. Luoksetulon osalta asia on jo kunnossa, stopeissa vielä harjoitellaan.

Sinnalle ei ole väliä onko hotelli vaiko koti, nukkuminen onnistuu aina.

Tästä siirryttiin ruutuun, meidän murheen kryyniin. Sheippaamalla se ei vaan ole alkanut löytyä, vaikka yleensä sheippauksen avulla Sinna keksii asiat todella nopeasti. Nyt ei. Siispä otin mukaani kosketusalustan, jonka käyttöä pelkäsin. Sinna ei meinaa tyydy vaan lätkäsemään siihen tassujaan, vaan nappaa sen suuhun ja ravistaa. Rrrravistaa kunnolla. Otettiin siis pelkkää kosketusalustaa muutaman kerran. Mikäli ravistaa, niin sitten kielto. Ja kah, se toimi. Miksi ei mun päähäni ole tullut, että nyt kun Sinnasta on tullut kuuntelevaisempi, yhteistyöhaluisempi, niin kohteita voisi käyttääkin? Idiootti minä.

Siispä kosketusalustan kanssa ruutuun. Aluksi läheltä lähetystä, sitten kauempaa. Alustan ravistelua kyllä ilmeni, mutta siitä kiellettiin. Mikäli jatkui kovempaa, niin juteltiin sitten vähän painokkaammin Sinnan kanssa siitä mikä on sallittua ja mikä ei. Toimi ja niitä nättejä suorituksia tuli. Palkan suuntaa pitää alkaa miettimään, olisi hyvä että ruudun takana olisi kuppi jonne vapauttaa tai sitten avustaja jolla on palkka. Nyt kun palkka tulee aina multa, niin Sinna alkaa kävellä kohti ruudun reunaa ja se on huono juttu. Pitää nyt korostaa sitä ruudun takaosaa.

Kotiläksyksi tuota ruutua alustalla joka kerta. Niin kauan, kunnes se paikka alkaa olemaan varma. Oikein odotan seuraavaa treenikertaa, jolloin pääsen ruutua ottamaan!

Hotellikoirat.

Tiistaiaamuna olisi tehnyt mieli jo heti tokoilla, mutta maltoin mieleni ja mentiin ottamaan agilityä. Pitkästä aikaa hyppytekniikka ihan set pointilla. Sen jälkeen puomin juoksukontaktia, joka yllätti aika hyvinkin. Olisiko ollut 10 toistoa, joista vain yhdessä oli niin pitkä laukka että ei ottanut alasmenokontaktia. 9/10, aika hyvä tulos. Tuli huomattua, että agilitytreenit yksin on paljon tylsempiä kuin tokotreenit. Lisäksi agilitytreeneissä ei oikein keksi lisää tekemistä yksinään (varsinkin tyhjällä kentällä). Mutta kivaa meillä silti oli. Silti se tokoilu nykyään on vaan niin paljon kivempaa :D