Viimeinen Oilin koulutuskerta ja olin jo valmiiksi ajatellut että nyt me näytetään se kisanomainen tunnari, se kun on jo treeneissä mennyt hienosti. Ajatuksena myös oli käydä kotona kunnon lenkki ennen Lahteen lähtöä, mutta ajatukseksi jäi. Kiireet iski päälle ja lenkki jäi välistä. Ehdittiin sentään kiertää pidempi lenkki ennen omaa treenivuoroa, mutta eihän se Sinnaa väsytä. Oilille jo manasinkin että hirmuisen kiva että Sinnan treenimotivaatio on kasvanut moninkertaiseksi, mutta masentava puoli siinä on se, että se vaatii nykyään niin paljon :D Toisaalta, sitä me tällä kurssilla haettiinkin. Ajankohta on vaan kökkö, mutta ei mahda mitään.
Ylienerginen Sinna ei siis aloittanut omaa treenivuoroansa tunnarilla, vaan aluksi namin heittelyä ja luoksetulon stoppia. Muutama hidas stoppi, muutama hyvä. Pitää muistaa olla kehumatta niistä huonoista ja saada enemmän hyviä vaikka sitten itse voimakkaasti tehostaen. Stopin jälkeinen peruuttaminen on jo hyvin Sinnan mielessä.
Halusin myös kuuntelua ja sitä tehtiin sitten kaukojen kanssa. Ensin yhdet normikaukot kiljunnan kera. Siinä huomattiin että Sinna katsoo tosi tarkkana mun käsiä ja ennakoi jo niitä - siispä kuunteluun ja käsimerkittömiin kaukoihin. Ja voi että se kuuntelu oli Sinnalle vaikeaa, niin vaikeaa että unohti äännelläkin. Tai sitten jos löi ihan yli hilseen, niin sitten kiljuttiin kurkkusuorana että mitä sä eukko haluat?!!! Aika hauskaa ja niiiiiin vaikeaa mulle. Pitäis varmaan sitoa kädet selän taakse etten huido niillä. Tätä nyt kotitreeniksi. Vääristä vaihdoista toruminen ja sitten välillä käskysanojen väliin muita sanoja, joihin ei saa reagoida. Pitää siis kuunnella! Tän harjoituksen jälkeen Sinna oli muuttunut tosi skarpiksi, mutta rauhalliseksi (siis Sinnarauhalliseksi). Siitä sitten tunnariin.
Ehdin tosiaan jo kehua kuinka hyvällä mallilla meidän tunnari on. Halusin kuitenkin ennen varsinaista treeniä ottaa muutaman oman tuonnin ihan metrin päästä. Ja niin, ei se sitten ollutkaan nättiä. Se oli hyvin pureskelevaa ja epävarmaa. Muutama yhden piilotus ja epävarmuus jatkui. Nyt se epävarmuus on alkanut näkymään ihan siinä kun Sinna korjaa kapulaa suussaan (minkä kerran saa tehdä). Hankalasta paikasta ottaessa (ja semmoinen on ihan se tunnarikasa) Sinna ottaa tunnarin huonosti suuhun, korjaa sen ja samantien alkaa luimistelemaan siitä että nyt liikutettiin, ei hyvä juttu. Voi pientä, pehmää Sinnaa. Nyt pitää sitten alkaa kertomaan että kerran saa liikuttaa ja että sivulletulo on tosi kiva juttu. Sen epävarmuuden myötä Sinna meinasi viedä sen tikun mieluummin Oilille kun mulle...
Siispä nyt treeniä siitä että sivulletulo on hauskaa. Ensin ilman tunnaria ja sitten tunnarin kanssa. Ja aina yritetään hakea sitä vauhtia ja hauskuutta. Eli nyt ollaan menty vähän liian pitkälle "kurin" suhteen. Nyt pitää taas keskittyä siihen tunnarin hauskuuteen, ei pelkästään vaatimiseen että ei saa pureskella yhtään. Tosin, ei se saakaan pureskella. Mutta saa silti pitää hauskaa. Hankalaa sanoisin, mielenkiinnolla odotan meidän tunnaritreenejä!
Eli ei päästy näyttämään vielä sitä kisanomaista tunnaria, se odottaa sitten ensi viikkoon kun meillä alkaa uusi kurssi. Ensimmäisellä kerralla tehdään kisanomainen suoritus, sen jälkeisinä viikkoina sitten pureudutaan muuten kisarutiineihin ja ongelmakohtiin. Jospa sitten maaliskuussa uskaltaisi jo ajatella ihan kisojakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti