Kokeiden jälkeen on tullut pidettyä pientä totaalitaukoa vähän kaikesta. Viikonloppua pidemälle en juuri edes muista mitä erikoista Sinnan kanssa olisi tehty. Sitä se kiireinen työelämä teettää. Tosin luulen että pieni irtaantuminen ihan kaikesta treenaamisesta on tehnyt ihan hyvää. Hyppytekniikkaa käytiin kerran tekemässä, siinä se taisi ollakin. Kai.
Viikonloppuna kuitenkin tapahtui jo aktivoitumista, kun lauantaina osallistuttiin Outi Kosken agilitykoulutukseen. Rata oli niin kiva, että olisi tehnyt mieli tehdä sitä mutta ei me sellaiseen lähdetä pitkän tauon jälkeen. Sen sijaan keskityttiin juoksukontakteihin, mitä olin ensin nähnyt Outin tekevän oman koiransa kanssa ja sitten Sinnan kanssa. Keinun kanssa ei ongelmia ole, joten tehtiin sitten puomia ja aata. Testattiin ensin mitä niille kuuluu ja huonoahan niille kuului. Iloisesti Sinna laukkaa kontaktialueen yli. Puomille otettiin käyttöön matto, jota ensin harjoiteltiin pikaisesti ihan maantasolla ja sitten puomilla. Ja sehän toimi! Mitä nyt Sinna yrittää välillä syödä sitä, mutta muuten menee hyvin. Mattotreenit siis työn alle.
A:lla testattiin kehikkoa, joka oli mulle täysin uusi tuttavuus. Ensin sitäkin maantasolla ja sitten a:lle nostettuna. Ja joka kerta toimi ihan älyttömän hyvin. Nyt vaan kehikkoa rakentelemaan ja sitten treenaamaan ;)
Sunnuntailta puuttui motivaatio täysin. Kroppa oli kuin jyrän alle jäänyt, lihakset huusi lepoa. Marin kanssa oli ollut puhetta että mennään tokoilemaan, siirsin sen aamulta iltapäivään ja iltapäivästä iltaan. Illallakin olisi tehnyt mieli jäädä sinne sohvanpohjalle makaamaan, mutta onneksi tuli lähdettyä. Olin alkuun päättänyt että oman huonon vireystilan takia tehdään jotain ihan helppoa, mutta niin sitä tuli piristyttyä ja tehtiin enemmän kuin suunnittelin.
Alkuun luoksetuloa. Yritin nyt saada niitä pysäytyksiä täpäköimmiksi, mutta toisaalta kun olen itse tyytyväinen niihin nykyiselläänkin, niin kriteeriä on vaikea tiukentaa. Maahanmenon olen tiukentanut siihen että ei saa hiipiä maahan, vaan oitis maahan. Oilin kurssi alkaa onneksi ensi viikolla, ehkä saan siellä omat kriteerit oikealle tolalle. Pieniä pätkiä seuraamista, oikea paikan varmistamista. Sinna oli niin intopiukeena, että meinasi edistää liikaakin mutta muutamasta huomautuksesta korjasi. Sivuttaisaskeleet meni hyvin.
Kaukoissa treenattiin nyt vaan matkaa ja paikalla pysymistä, äänestä viis. Pumppi etutassujen eteen ja siitä ei yli tulla, välimatkaa 10m. Kiljui kun pistetty sika, mutta tekniikka pysyi hyvin. Tuolle ääntelylle pitää tehdä jotain, mutta se ei ollut nyt se harjoiteltava asia.
Tunnaria viimeisenä, Marin liikkuroimana. On se vaan vaikea liike. Menee nätisti kapuloille, haistelee nätisti, mutta ottaa sitten oman ja se epävarmuus alkaa. Nostatin palkkaodotusta näyttämällä valtavaa namikasaa ennen lähtöä ja se vähän auttoi. Pitää vaan nyt sitä varmuutta nostaa.
Vaikka eilen ei pitänyt treenata, niin silti sitä tuli treenattua. Taivaalta satoi märkää räntää ja tuuli oli inha, niin halli oli varsin mukava vaihtoehto. Aloitettiin seuruulla, jossa muuten nyt pysyi hemmetin hyvin paikka! Eilinen treeni oli laittanut pienen possun miettimään ;) Hidasta ja normaalia käyntiä, juoksua, täyskäännöksiä ja äkkipysähdyksiä. Kaikissa paikka pysyi. Sitten häiriöruutua. Ruutu oli hyvin reunassa, lähellä meidän treenikassia sekä ympärillä oli kaiken maailman tötsiä. Ekalla lähetyksellä oikealla olevat tötsät vei puoleensa, mutta juoksi ruutuun lopulta (tosin sivusta). Uusi lähetys, alkuun meni kohti tötsiä mutta korjasi hyvissä ajoin kohti ruutua. Huomautin katsomisesta. Kolmannella kerralla juoksi jo suoraan ruutuun, mutta vilkuili tötsiä ohijuostessa. On se hankalaa!
Kaukoja taas pumpin ja etäisyyden kanssa. Sinna oli hiljaa ja teki hyvällä tekniikalla, yksi seisomisesta istu vaihto meni maahan. Ei siis kuuntele tarpeeksi, kuuntelutreeniä kotiharjoitteiksi.
Ja lopuksi sitä perhanan tunnaria. Ensin yhden piilottamista, sen toi hyvin varmalla otteella. Sitten hyvin helpotettuna, 30 cm:n päässä omasta oli muut tunnarit yhdessä kasassa. Vähän epävarmuutta, mutta hyvin. Uusinta, tässä kohtaa Sinna hajotti kasan ja annoin sen olla levällään. Nyt haettiin vaan sitä että nostosta alkaen saa jo merkin palkasta. Ensin se oli jes! huudahdus, vähitellen jätin sen pois ja heitin vaan nameja. On se edelleen epävarmaa, mutta ehkä pientä edistystä on havaittavissa.
Kotonahan tota tunnaria oon tehnyt aina välillä iltaruuan kanssa. Tarpeeksi suuri palkka kun on odotettavissa niin Sinna suht vikkelään tuo sen omansa. Yksi kerta kokeilin herkkuluun kanssa ja se oli jo sitten liikaa. Vein selkäni taakse makuuhuoneeseen luun odottamaan valmiiksi ja sitten käskytin omaa. Sinna meni aivan sekaisin, juoksi ympyrää keittiön ja eteisen väliä, juoksi tunnareille leväyttäen ne täysin. Ihan kaoottinen, haki kuitenkin lopulta omansa mutta pureskellen. Eli ojasta allikkoon, ei näin. Nyt siihen kuitenkin pitäisi saada sitä varmuutta.
Kokeita olen nyt katsonut, yhteen sain paikankin. Ensi viikolla pitää taas yrittää soitella jos vaikka pääsisi jonnekkin toiseenkin kokeeseen. Lisäksi Oilin kurssi alkaa, pitää siellä ottaa tämä kisajännitys puheeksi. Vähän harmittaa, kun treeneissä meillä on niin hauskaa ja kaikki toimii, että miksi mun pitää pilata se pakka sitten kisoissa :( Pitäisi osata ajatella että se on etuoikeus kun pääsee kokeeseen ja nauttia siitä yhteistekemisen tunteesta. Sitä kohti me yritetään matkata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti