Perjantaina aamulla vesisateesta huolimatta lenkille lähdettiin, oli ihanan rauhallista kerrankin kävellä vain kahdestaan Sinnan kanssa. Normaalisti aamulenkeillä tulee muita lenkkeilijöitä vastaan, nyt saatiin olla ihan kahdestaan. Iltapäivällä sitten innostuin lähtemään hallille kasaamaan rikki menneitä liikkeitä. Luoksetulon stoppeja, kaukoja sekä sitä tunnaria. Stopit paranivat, mutta eivät ole vielä sitä mitä piti. Kaukoissa jouduttiin vähän keskutelemaan siitä että sopiiko Sinnan ennakoida tulevaa liikettä vaan keskittyykö kuuntelemaan. Itse kannatin vahvasti sitä kuuntelemista. Tunnarin kanssa meni ihan hyvin, ei ihan ensimmäisellä toistolla onnistunut. Tunnaritreeni laittoi mut miettimään sitä, että jos ensimmäisellä onnistuu niin sitten ei enää toistoja tehdä. Usein toiston lisääminen meillä on vaan huonontanut tuontia, joten jos eka tekee kriteerit täyttävästi niin se riittää.
Ilta vietettiinkin äidin pihassa grillaten, ilta oli onneksi varsin kaunis. Koti ehdittiin kokkoa katsomaan ja siellä sitten Sinnan kimppuun kävi mäkäräisparvi :( Jälki oli varsin rumaa, pirulaiset iskivät paljaaseen mahaan ja naamaan :(
Lauantaina sitten taas tunnaria, tällä kertaa raviradalla. Tavoitteena on nyt siellä käydä sitä treenaamassa, että se hiekka ei ällötä niin kamalasti. Ajettiin raviradalle, Pete liikkuroi ja tehtiin tunnari. Tihkusateessa. Sinna ei toi aina oman, mutta ekalla kerralla jäi kapuloilla touhuamaan, tokalla kerralla sitten pudotti matkalla. Yhden kohtuuhyvän toiston jälkeen lopetettiin. Olisi ehkä voinut vähän paremmin valmistella, oli vähän unista meininkiä. Siitä ajettiin sitten vielä mökille, Sinna sai juoksennella siellä hetken aikaa. Illalla muistuteltiin sitä miten ne kaukon vaihdot menivät.
Sunnuntaina oli mm-kisoissa finaali, joten omat treenit piti suunnitella hyvin tarkkaan. Lounastauoksi tokoilemaan ravikille ja sieltä takaisin kisastudion ääreen. Treeniaiheina se hemmetin luoksetulo, vielä ärsyttävämpi tunnari ja kaukot. Ilma oli ihme kyllä aurinkoinen, ravikilla ollessa tuntui jopa helteiseltä. Sinna oli yllättävän fletku, ihan kuin olisi hurjankin kuuma. Luoksetulon stopit vaan valui. Ja valui. Muistuttelu sai sen aikaan että seisominen terävöityi, mutta maahanmeno ei. Plääh. Kaukot sentään onnistui, Sinna teki täydelliset kisakaukot hyvillä, paikallaanpysyvin vaihdoin. Sitten se tunnari. Voi elämä, kun sen palautuksen nyt saisi kuntoon. Aina joku osa-alue mättää ja nyt se on taas tuo palautus. Ei vissiin uskalla puuttua siihen kapuloilla toimimiseen ennen kuin se palautus on pidemmän aikaan ollut täydellinen. Sitä nyt sitten extratreeniin... Lopuksi vielä ruutu, joka oli vähän soraisemmalla hiekkaosuudella. Lähti hyvin löysästi ja pyäshtyi jopa kyselemään matkalla. Lopulta meni, mutta ei olisi mennyt maahan, tarvi tuplakäskyn. Todella löysää ja hikistä menoa. Illalla tehtiin sitten tunnaria vielä kotipihassa ja se onneksi meni paremmin.
Mm-kisojen katselu toi kyllä kovasti ajatuksia ja kysymyksiä mieleen. Siellä näkyi älyttömän hienoja tekniikoita mm. tunnarissa ja kaukoissa. Vaikeita liikeyhdistelmiä, kuten finaalin ohjattu nouto ja siihen perään ruutu, samalta merkiltä. Paljon erilaisia treenattavia asioita, paljon sellaista mitä pitää pohtia ja pureksia. Hienointa oli kuitenkin Suomen joukkueen menestys, upea joukkuekulta ja upeat sijoitukset finaalissa. Onnea Suomen joukkueelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti