Ulkotreenien aloitus - blääh

Nyt kun treenilupa on saatu, niin sitä ollaan tokoiltu pikkuhiljaa. Aloitettiin se käymällä perjantaina Oilin luona hivenen virtaisan koiran kanssa. Intoa on enemmän kun keskittymistä, mutta ei haittaa. Tehtiin tunnaria, joka oli selvästi edennyt, mutta myös rohkaisun myötä huonontunut. Eli perinteisesti ääripäästä toiseen. Nyt kun menee varmemmin tunnareille, niin menee niin varmasti että potkiskelee muita ja vähän napsii suuhunkin. Pysäyteltiin sitten ennen tikkuja ja huomateltiinkin porsastelusta. Niin hyvällä menestyksellä, että Sinnan ilme muuttui hyvin keskittyneeksi ja teki loistavasti. 

Toisena liikkeenä uusien sääntöjen voittajaluokan ohjattua noutoa. Se ei ollutkaan niin karsea kun olin ajatellut! Itseasiassa niin kiva, että ehkä en panikoikaan sen ykköstuloksen saamista ennen sääntömuutoksia. Huomaa vaan että suuntien treenaus kun on ollut täysin pois treeniohjelmasta, niin kaikki se oli unohtunut. Nyt vaan niiden otto treenilistalle, siitä tulee hyvä :)

Sunnuntaina käytiin Marin kanssa sitten hallilla kokeilemassa mitä kaikkea sitä taas opittiinkaan. Aloitettiin kuitenkin Sinnan kanssa ruudulla, joka oli 5 viikon tauosta huolimatta aivan käsittämättömän hieno. Ampaisi suoraan ruutuun ja jäi seisomaan. Siihen perään seuruuta, joka oli innokasta ja vähän hutiloivaa. Tässä kohtaa Sinna piti taukoa ja keskityttiin Venniin. Tauon jälkeen metallihyppynoutoa häiriöllä. Mari oli Vennin kanssa esteen toisella puolella ja houkutteli Sinnaa kaikin keinoin. Kerran haksahtikin ja sen jälkeen ei hetkeen voitu hypätä estettä kun Venni oli siellä, mutta muuten meni hyvin. Toivotaan että meidän koehypyt alkaisi menemään paremmin nyt kun siinäkin treenataan häiriötä.

Ja viimeisenä sitten tunnaria. Vähän jännitti miten toimii halliolosuhteissa. Ensimmäiselle pysäytin ennen kapuloita. Sitten huomauttelin myös ennen lähetystä että nyt pitää muuten keskittyä. Ja tittidii, se toimi! Sinna teki täydellisen, kokeenomaisen tunnarin. Tuli niin hyvä mieli että siihen lopetettiin, toivo elää taas tuon liikkeen myötä. 

Menin missälie mielenhäiriössä ilmoittamaan Sinnan oman seuran kokeeseen ensi viikolle. Ilman tulostavoitteita mennään, en jaksa uskoa että saadaan paketti kasaan parissa viikossa. Mutta koetetaan keskittyä hauskaan tekemiseen ja siihen että minä en jännitä. Siinä vasta työnsarkaa onkin. Mutta niin. Me ollaan treenattu viimeksi ulkona viime kesänä ja koe on ulkona. Ei muuta kun ulkotreeneihin.

Eilen sitten ravikille, luulin että siellä olisi aksatreenit sopivasti häiriönä mutta ei olleetkaan. Olin jopa tehnyt suunnitelmankin etukäteen: kaukoja, luoksetulon stoppia ja tunnaria. Alkulämppänä vähän sivulle tulon tarjoamista. Sitten kaukoihin. Kyynärät jäi ylös. Maasta seisominen tarkoitti myös metrin etenemistä. Korvat huiteli jossain muualla. Intoa oli edelleen. Mutta tekniikka aivan sekaisin. Luulen että teen nyt pienen tehokuurin kaukoja kotona ja sitten taas ulos.

Luoksetulon stoppia, ei viitsinyt nähdä kunnolla vaivaa pysähtymiseen. Just silleen että joo joo, pysähdytään kun jaksetaan. Muutaman kerran namiheittelyleikin kautta pysäytin äkisti. Vähän muistutuksena. Sen jälkeen muistuttelin sitä että stopin jälkeen peruutetaan. Se toimi läheltä. Lopulta vielä kisamittaista. Pysähtyi täpäkämmin, mutta ei reagoinut peruutuskäsimerkkiin. Onhan se nyt kamalaa kun tuulee, aurinko paistaa ja heinätkin heiluu...

Sitten se tunnari. Voi tyhmä minä. Sen nyt tajusin että tehdään helppoa versiota. Epävarmuutta ilmeni, ei kyennyt tuomaan suoraan sivulle ilman että kerran tiputti. Pari hyvää suoritusta kuitenkin siellä epäonnisten välillä sain, olisi tyhmä tajunnut lopettaa. Mutta ei, kun halusin sitä täydellisyyttä niin se aiheutti sen että se kapula alkoi olemaan aika ällö siellä hiekassa ja Sinnan teki mieli kaivaa se sinne hiekan sekaan. Tosi mahtavaa. Tajusin kuitenkin lopettaa suht hyvään suoritukseen ja sitten leikkiä ja loppulenkki. 

Sinna saa toistaiseksi vasta kastella varpaitaan vedessä. Odotellaan vielä lämpimiä vesiä :)

Mutta musta on kyllä tullut varsinainen hienohelma nyt, kun on mahdollisuus treenata sisällä vuoden ympäri. Että otti pattiin se tuuli ja hiekkapölly. Kaikki kamat aivan hiekassa, lelut kuolassa ja hiekassa. Puhumattakaan siitä että kävelyllä alkoi sataa rakeita meidän niskaan. Pitää kaivaa taas se ulkonatreenaamisen hauskuus jostain. Kenties sieltä hiekan seasta?