Koekertomus

Tämän viikon aikana on tullut pohdittua monella eri tapaa, että kuinka valmistautua kokeeseen ja mitä ajatella sitten koetilanteessa. Hain kirjastosta jopa kirjan jännittämisestä ja tein yhden harjoituksen siihen liittyen - piti kirjoittaa ylös jännittävät asiat, tehdä rentoutumisharjoitus ja sitten kirjoittaa ne jännittävät asiat uudestaan. Vähenivät toisella kertaa. Kirjassa neuvottiin myös toteamaan ajatukset "vain" ajatuksiksi ja keskittyä jännittävissä tilanteissa miettimään omaa kroppaa. Miltä sukka tuntuu jalassa? Miltä etuvarpaan kohdalta sukan kangas tuntuu? Huh, paljon ajateltavaa.

Erilaisten mielikuvaharjoitusten lisäksi piti myös tietenkin treenata Sinnan kanssa. Lähinnä yritystä pelastaa niitä liikkeitä mitkä ovat hajallaan. Luoksetuloon stoppeja terävemmiksi. Noutokapulan nätisti pitoa. Hyppynoudon häiriötreeniä. Ja sitä hemmetin tunnaria. Tunnaria ehdittiin tehdä koko viikko, aamuin ja illoin iltaruuan yhteydessä. Ajatuksena mulla siinä oli, että muistutetaan sitä että nopeasti pitää se tuoda...

Lauantaina käytiin sitten aamusta hallilla Marin kanssa. Vähän jes-leikin kanssa stoppeja. Ohjattua noutoa. Ja tunnaria, joka osoittautui aivan katastrofaaliseksi. Sinnan kierrokset olivat äärimmäisen korkealla. intoa enemmän kun keskittymistä. Toi väärää, jäi pureskelemaan omaa, potkiskeli. Koetin saada tuomaan luokse poistumalla paikalta - jäi keskelle kapuloita seisomaan hämmästyneenä. Siis aivan katastrofaalinen. Juuri tälläisiä treenejä ei pitäisi olla ennen koetta, täydellinen mielenmasentaja.

Toisaalta se lauantaintreeni taisi olla myös jonkinlainen kokeenpelastaja. palautti maan pinnalle. Aamulla kävin koetilannetta läpi mielessäni ihan liike liikkeeltä. Realistisesti. Ihan rauhallisena menin kentälle auttamaan kehän rakentamisessa ja katselin alokasluokkia. Vähän ennen Sinnan hakua jännitys pomppari rintakehään, mutta kyllä se sieltä lasehti pois. Ehdittiin ennen meidän luokan alkua käydä kävelyllä ja toimin muutenkin niin kuin kotikentällä toimitaan - Sinna sai kulkea kokoajan vapaana (koe siis kotikentällä). Paikkamakuuseen mentiin autosta lähtien vapaana. Koirakoita oli vain neljä, joten odotteluakaan ei kokonaisesti ollut paljon. Yksilöliikkeet tehtiin kahdessa erässsä, ruudusta poikki. 

Aamulla kun manailin kylmää ilmaa ja tuulta, niin iltapäivästä sitten pääsi manaamaan hellettä. Kuumuus ei vaan ole meidän juttu, Sinna oli fletku. Siitä huolimatta teki koko ajan töitä, tosin rauhallisesti. Muutamia kaksoiskäskyjä. Metalli haettiin hyvin rauhallisesti. Tunnari meinasi olla niin katastrofi kun olla ja voi, mutta niin vaan se lopulta mulle tuotiin. Taisi muuten olla ensimmäinen kerta koetilanteessa.

Tässä pisteet, tuomari oli kyllä hyvin kiltti:

Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen taluttimetta 9
Istuminen seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 7
Ruutu 7
Noutaminen esteen yli hypäten 7
Metalliesineen nouto 8
Kauko-ohjaus 7,5
Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 255 pistettä, VOI2-tulos. 

Tässä kohtaa voisi todeta että onnistuin hyvin kisaa edeltäneessä sparrauksessa. Autossa kun ajoin Sinnan kanssa kokeeseen, hoin ääneen "ykköstulos ei ole mahdollinen" moneen otteeseen. Koska tosiasiallisesti, ei se ollut kun miettii sitä lauantaista tunnaria. No, olisi se ollut, yhden pisteen päässä. Jälkikäteen sitä tuli jossiteltua mitkä pienet jutut olisi voineet vaikuttaa siihen että se yksi piste olisi tullut lisää. Mutta eipä sitä viitsi enempää tehdä. Aikalailla kävi niin kuin oli tavoite. Sinna teki mun kanssa töitä, ei haikaillut sieltä muualle. Se ykköstuloksen saaminen on hyvin mahdollista, eli kohti sitä vaan. Odotellaan kuitenkin syksyä ja hallikokeita, sillä nämä ulkokisat eivät vaan ole meidän juttu. Joko on liian kuuma/kylmä/sateinen keli. Nyt aletaan harjoittelemaan uusia voittajan liikkeitä, sekä evl:ää. Katsellaan sitten kokeita syksymmällä :)