Lapinhulluus

Syksy on kyllä kivaa aikaa, tuntuu siltä kun akut olisi saanut taas ladattua ja jaksaa kaikenlaista. Akkujen lataamisessa auttoi kyllä myös meidän extempore lapin reissu, jonne lähdettiin kun Peten työreissu yllättäen peruuntui. Viisi reissupäivää, joista kaksi autossa istumista ja kolme patikointia. Lyhyt, mutta antoisa. Käytiin Levitunturin huipulla, Pallastunturilla sekä yritettiin nousua Kätkätunturille, joka sitten keskeytyi Sinnan ja kyyn yhteentörmäykseen. Säikähdyksellä selvittiin, mutta hitsi että olikin kiva seuraavana päivänä suunnata kohti kotia.

Meidän koti muutaman päivän ajan.

Mulla oli tietenkin suuria suunnitelmia reissulle. Muuten treeneistä lomaa, mutta tunnarikapulat iskin mukaan, koska niitähän pitäisi treenata. No ei treenattu, koska patikoinnin jälkeinen näkymä oli loppuillan aina tämä:

Ohjaaja tottakai olisi aina jaksanut (juu ei). Mutta tuli taas todettua että Sinna on kyllä niin helppo reissukoira. Okei, välillä oli rasittava kun piti innoissaan höngätä kaikkialle, mutta muuten helppo. Ei tarvinnut miettiä uskaltaako jättää yksinään, siellä nukkui kun syömässä käytiin. (Tälläiset asiat kun ei ollut Miljan kanssa itsestäänselvyyksiä, niin jaksan aina ihmetellä)

Reissusta kotiuduttamme palattiin taas normaaliarkeen. Sunnuntai-iltana tulimme kotiin ja seuraavalle perjantaille oli varattu jo paikka Oilin tokoepiksiin. Kerran käytiin hallilla katsomassa asioita ja muutamat kotisulkeiset. Muuten luotin siihen että Sinna osaa. Ainut pelko oli viretila - se kun oli aivan liian korkealla. Sama kävi vuonna 2011 kun patikoitiin Ylläksellä. Sieltä tullessa Sinnaan oli iskenyt lapinhulluus, joka teki meidän agilitytreeneistä aivan karseita. Sinna lataa akkunsa pohjoisessa vähän liiankin täyteen... 

Epiksissä tämä hulluus ei näkynyt onneksi karseana käytöksenä, mutta energiana muuten kyllä. Tosin, tällä kertaa se energia suuntautui hyvään suuntaan. Tässä liikkeet Oilin kommentein:

Paikalla makaaminen 2 minuuttia - 8
Tupla käsky alas

Seuraaminen - 8,5
Pa: pitää oik. etutassua ylhäällä. Vähän poikittain. Kiva kontakti. Hitailla alkoi edistää. Juoksussa edistää (Mieti rytmi!).

Istuminen ja seisominen seuraamisen yhteydessä - 8,5
Seis voisi olla napakampi, mutta oli vakaa. Ohjaaja ajautuu keskilinjalle. Kiva liike!

Ruutu - 0
Kiva meno ruutuun. Ei tottele maahan käskyä, tulee eteen.

Ohjattu noutaminen - 8
Hyvä fokus alussa. Kiva vauhti. Puree lopussa.

Tunnistusnouto - 5
Otti oman, pudotti, toi oman.

Kauko-ohjaus - 7
Hyvä maahan, tk seisomiseen. Viimeinen down pelasti :)

Metallihyppynouto - 9,5
Kiva liike. Osasi tuoda vinosta.

Kokonaisvaikutus - 9
Todella kivaa tekemistä!

Kokonaispistemäärä 219,5, sijoitus 1/3.

Oli muuten hassua, sillä ennen koetta en juuri jännittänyt. Mutta metallinoudossa se alkoi, vaikka oli viimeisiä liikkeitä (kaukot oli metallinoudon jälkeen vielä). Heitin kapulan todella vinoon ja yleisöstä takaa kuului huokaus siinä vaiheessa. Kyllähän mä tiesin että Sinna osaa tuoda todella vinosta sen, mutta miten se vaikuttikin siten että toinen jalka alkoi pettämään? Vispasi ihan kunnolla alla, hyvä että kaukoihin sain kävelytä. Hassu jännityksen muoto :D

Mutta niin, virheet tuli aika hyvin esiin. Ruutu on nyt toista kertaa nollana, nyt oli sentään tutut ruutumerkit. Jäi katsomaan ruudun vieressä olevaa roskista ja ehti tulla sitten niin eteen että maahanmennessä etutassut oli ruudun ulkopuolella. Kauko-ohjauksessa yksi tuplakäsky, ei kuunnellut. Tunnari oli todellinen pettymys, siinä on tullut nyt takapakkia.

Reissukuvia. Alkoi autossa oleskelu ottaa jo Sinnaakin päähän.

Lauantaina episten jälkeen käytiin hallilla treenaamassa settereiden kanssa. Tarkoituksena oli tehdä vaan kivaa. Muistuttelin ruudun oikeasta paikasta, kaukojen vaihdosta sekä kapulan pitämisestä. Sinna teki kivasti ja energisesti, ei olisi uskonut että edellisenä päivänä olisi tehty koesuoritusta. Se sama lapinhulluus toi energiaa, mutta myös hullua pomppimista ja napsimista.

Eilen sitten taas Oilin oppiin Marin ja Myrtin kanssa. Katsottiin sitä ruutua häiriötreenein. Aluksi siten että matkalla oli kapuloita ja ruutuliinoja. Haksahti pari kertaa kapulaan, mutta sitten keskittyi ruutuun. Vaikeutettiin, Oili meni namien kanssa kyyryyn ruuduun eteen. Oli hankalaa, mutta niin se keskittyminen siihenkin löydettiin. Sitten vaikutetettiin vielä siten että toisella puolella ruutua oli Oili ja toisella Mari. Oli todella vaikeaa, mutta niin vaan Sinna siitä selvisi. Hieno pieni possu. Lankeaa helposti virheisiin, mutta korjaa kyllä todella hyvin ja yrittää. Ei lannistu, vaan jatkaa yrittämistä :)

Sitten tunnaria. Siien kapuloille menoon malttia edelleen, nyt oli taas tosi sika. Laitettiin kapulat ympryään, mutta oma ei ollutkaan siinä vaan lähellä ruutuliinakasan alla. Ideana tähän oli se, että saadaan Sinna keskittymään kunnolla siihen touhuun. Aluksi vaikeaa, mutta niin vaan alkoi Sinnan työskentely parantua. Sitä omaa piilotettiin jopa crocsin alle ja sieltä löytyi. Viimeinen oli hauska, kun tunnarikapuloita oli ympyrässä hirmuinen määrä ja se oma siellä joukossa. Sinna suuntasi kohti crocseja, kun matkalla oman haju iski nenään. Samantien äkkikäännös, kovalla tuhinalla etsintä ja nätti palautus. Eli takapakkia tähän on tullut, mutta eiköhän se treenillä saada taas eteenpäin.

Noin muuten puhuttiin kaukoista ja siitä kuuntelemattomuudesta paikallaolossa (ei kuule käskyä). Kaukoihin tehotreeniä, ei nyt ainakaan vielä aleta miettiä tekniikkamuutosta. Paikallaolon alkuun pitää vaan saada se kuunteleminen. Tähänkin saatiin hyvät ohjeet, joten nyt on taas treenattavaa :)