Aiemmin manailin sitä, kuinka hankalalta tavallaan nämä isommat luokat tuntuvat siinä suhteessa, että on niin paljon osa-alueita mitä pitää treenata ja pitää koossa. Pääsin jo siitä ahdistuksesta eroon, kun treenit sujuivat hyvin. Nyt kuitenkin kahdet perättäiset todella surkeat treenit ja on semmoinen olo että nyt se pakka levisi. Pitkään se koossa pysyikin.
Ensin se leviäminen alkoi Oilin luona yksärillä. Takana oli pari lepopäivää mitkä Sinna sai viettää fyssarin jälkeen. Kiva viedä sitten semmoiselta jännitetyltä vieteriltä tuntuva koira treenaamaan tarkkojen silmien alle. Yleensä Mari ja Myrtti ovat olleet ensimmäisenä vuorossa, mutta nyt yllätyksenä edellinen treeniryhmä jäi meidän kanssa tekemään paikallaoloa ja häiriötreeniä, joten Sinna joutui ekaan vuoroon. Pikaisesti hain autolta ja sen kummemmin valmistelematta evl:n paikkikseen.
Evl:n paikkis on kiehtonut mua jo pitkään ja oon halunnutkin päästä treenaamaan sitä. Nyt sitten treenaamattomana suoraan kokeenomaiseen ja pirhana, Sinna suoriutui hienosti! Jäi nätisti istumaan, meni käskystä (hitaasti) maahan ja tuli luokse. Tulevaisuus näyttää oliko onnenkantamoinen että onnistui vai osaako se todellakin kuunnella mitä sanotaan. Siitähän siinä on kyse - kuuntelemisesta. Silloin tehdään mitä pitää tehdä ja istumisen, maahanmenon ja luoksetulon Sinna osaa. Ei pitäisi olla väliä mitä ne muut siinä ympärillä puuhaa.
Hienon onnistumisen jälkeen alkoi alamäki. Yksitellen maahanlaittoa rivissä. Sinna meni maahan melkein jokaisesta toisen käskystä. Sama häiriöympyrässä, äärimmäisen helppoon meni. Mun hieno häiriötä kestävä koira oli nyt todella häiriöherkkä. Harmitti niin paljon, että tyhmyyksissäni toruin vähän liian lujaa ja Sinnan mielestä maailma oli todella epäreilu paikka. Onneksi kehuista parani fiilis.
Yksilöliikkeissä sitten aloitettiin tunnarin kanssa. Kapula L muotoon. Sinna meni ja hienosti työnsi nenällään kapulajonon tiiviimmäksi... Ei sentään rouskinut muita mutta ei toi nenätyöntelykään kivaa ole. Lisäksi oman otettuaan jäi hetkeksi rouskimaan. Uusinnasta koko homma meni vaan enemmän läskiksi. Se pakattu vieteri alkoi leviämään, Sinna inisi, ynisi ja käkisi. Karkasi. Laitettiin kuuntelemaan, eli sen sijaan että päästettiin kapuloille niin piti mennä maahan, seurata. Onnistui hakemaan nätisit, mutta palauttaessa laski taas oman maahan ja korjasi otteen. Nyt pelkkää palautusta, siten että lähetys omien takaa.
Tämän jälkeen katsottiin ne mieltä painaneet kaukot nyt läpi. Kokonaisuutena ongelmana on Sinnan tepsuttelu. Eli pelkästään jo m-s vaihdossa tapahtuu tepsuttelua, eli sitä pitäisi saada rauhalliseksi. Katsottiin eri vaihdot läpi ja todettiin että nyt tulevaan kokeeseen ei aleta tekemään mitään muutoksia. Mun itseni pitää vaan olla tarkkana ja katsoa tuleeko se eteen liikaa - niitä pystyn aina korjaamaan down käskyllä. Eli alku- ja loppupaikka tulee pysymään samana, mutta liikkuu vaihtojen välissä. Ne saa korjattua opettamalla sen seisomisesta taakse istumiseen ja se on tehtävä sitten evl:n mentäessä. Eli nyt vaan treeniin.
Lopuksi vielä se hemmetin ällän kävely. Ensimmäistä kertaa oon törmännyt tokoillessa siihen, että jokin asia voi kokeessa mennä pieleen ihan vaan sen takia että en opi. Nimittäin se törppien välissä kävely. Miten se voikin olla niin hankalaa? Joko kävelen liian lähellä tötsiä tai sitten liian kaukana. Tai seilaan. Ja näillä on merkitystä pisteisiin. Huhheijaa, kiva pieni ylimääräinen paine. Pitäisi kuvitella linjat, mutta mä oon huono kuvittelemaan. Ei mikään ihme että agilityn ratamestarina oon surkea, kun kerta en osaa kahta suoraa linjaa hahmottaa :D
Tuossa ällän kävelyssä tuli pari pientä juttua huomioitua. Ällän eka tötsä kun oli ruudun tötsä (ja ruutunauhat tietty siinä), niin se olikin yllättävän vaikea. Sinna meinaan sivu-käskystä kävi kiertämässä edessä näkyvän tötsän. Selvästi se ruudun läsnäolo hämmensi ja sekoitti. Lisäksi pitää muistaa treenata tuota(KIN) liikettä liikkuroituna - Sinna reagoi liikkurin käskyihin.
No joo. Ei ihan fiilikseltään kivoin yksäri. Oppia tuli kyllä, mutta itseäni harmitti oma epäreiluus ja sitten se että toin paikalle ylivireän Sinnan. Olen aika vakuuttunut, että moni asia noista olisi ollut paremmin jos se vireystila olisi ollut matalampi.
Tuo herkkyys muiden käskyihin tuli esille vahvasti myös viikonlopun treeneissä. Sinna meni ihan jokaiseen maahankäskyyn. Neljä koiraa rivissä ja vielä yksi valekäsky siellä, ihan jokaiseen kapsahti. Nostin aina ylös ja samantien tipahti maahan. Se oli niin tuloksetonta, että vein Sinnan jo hetkeksi lepäämään. Otettiin sitten ihan yksilötreeninä Marin hokiessa maahan ja jokaiseen käskyyn nytkähti. Hirmu kiva, totesinko jo että koe on tulevana lauantaina?
No, me lähdetään hakemaan hyvää fiilistä ja katsomaan miten ne liikkeet sujuu. Tärkeintähän tossa kokeessa on mun päänupin kestäminen. Kisajännitys on inhottava ajatus ja kesällä luulin jo selättäneeni sitä vähän. Vielä mitä. Kisakirjeen tulo nosti perhoset oitis vatsaan ja nyt koetan kovasti tehdä erilaisia harjoitteita että kokeessa pystyn olemaan rento. Katsotaan miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti