Treeniä ja hoitoa

Viime sunnuntaina meillä oli nyt ensimmäinen kimppatreeni. Me kun ollaan niin paljon tokoiltu pienessä porukassa, että oli kiva kun koiria oli enemmän kuin kaksi :D Näissä treeneissä on tavoitteena tehdä paljon ryhmätreeniä ja saada häiriötä. Ja molemmat toteutui viimeksi. Paikallaolossa Sinna haksahti heti toisen sanomaan maahan käskyyn, monta kertaa. Niin pahasti, että katsoin aiheelliseksi tehdä häiriötreenit sen suhteen. Tarpeeksi monta toistoa kun tehtiin niin alkoi korvat tulemaan kuulolle että kuka sen käskyn sanoo. 

Liian pitkä sänki vai liian pieni koira?

Toinen harjoitus oli myös häiriöharjoitus ilman selvää häiriötä. Sinna aina kokeessa jää katselemaan liikkurin toimintaa ja ei sitten kuule ekaa käskyä. Nyt sitten pönötettiin keskellä kenttää ja muut teki normaaleja toimia ympärillä. Sanoin kerran sivu ja sen jälkeen pönötettiin vaan paikalla. Mari kehän ulkopuolella tarkkaili Sinnaa ja antoi käskimerkin kun Sinnan huomio kiinnittyi muualle. Tässä kohtaa itse annoin hyvin painokkaan maahan käskyn. Pari toistoa, sen jälkeen Sinna ei kontaktia musta siirtänyt pois. Äärimmäisen tehokasta treeniä!

Maanantaina pakerrettiin kotona kaukojen ja tunnarin kanssa. Kaukoissa s-m on alkanut jo sujua, mutta voi hitsi sitä s-i vaihtoa. Siinä kun pitäisi saada sen pieni staffinperä taaksepäin. Kokeilin siihen taakseistu käskyä, mikä tuntui toimivan. Nyt sitten yritän saada sitä muotoon taaaaai! Maanantaina toimi, täytyy katsoa miten toimii jatkossa. Pitkä tiehän tossa asentomuutoksen opettamisessa on, mutta yritän ainakin pitää kriteereistä kiinni. 

Tunnarissa luulin jo keksineeni uuden pieleen menevän asian. Sinna menee ympyrässä oleville kapuloille siten, että aloittaa aina klo kahdeksasta ja pyörii sitten myötäpäivään. Mikäli oma on kello kahdeksassa, niin se otetaan mutta se suussa kierretään kierros loppuun. Epävarmasti pureskellen. Tämä keksintö tapahtui siis lauantaina. No, nyt sitten kun maanantaina sitä tein, niin enää se ei ollutkaan niin. Ärsyttävää, että vähänkin kun tuntuu pääsevän jyvälle siitä mikä Sinnaa siinä vaivaa, niin heti se teoria menee muussiksi. Noin yleisesti tunnaritreenit on menneet nyt hyvin, mutta kyllä sinne väliin mahtuu niitä huonojakin. 

Eilen sitten oli ihan kunnolla ilon päivä. Ajeltiin Kouvolaan ja Sinna pääsy fyssarin pakeille. Lukuunottamatta pieniä jumeja selässä ja jumia oikeassa etujalassa (joka tuli ihan siitä kun Sinna päätti hypätä ämpärin päälle ja se meni rikki...), koko koira oli priimaa! Takapäässä ei ollut mitään sanottavaa, vaikka aina normaalisti siellä on ollut siinä huonossa takajalassa jotain ja si-nivel lukossa. Mutta ei, takapää (ja koko koira) täysin kunnossa. Kotia oli kiva ajella kun aurinko paistoi ja hyväkuntoinen koira oli kyydissä. Ainiin. Läski hyväkuntoinen koira. Painoa oli 13,9 kiloa ja siinä on tuo 0,9 kiloa liikaa. Katselinkin lauantaina kun heijastinliiviä puin ylle että onpa se kireä vyötäröltä. Vähän on ylimääräistä kertynyt, treeninameja on kyllä kulunut hirmuista tahtia. Pitänee tehdä jotain asialle.