Voittajan ruutu on helppo. Lähetetään koira suoraan eteenpäin ruutuun ja pysäytetään sinne. Ihan pomminvarma liike Sinnalla, ainut kerta kun Sinna ei ole mennyt ruutuun on ollut se, että matkan varrella oli hyppy minkä hyppäsi. Mutta evl, siinä lähetetään tyhjään ja siitä sitten ruutuun. Käsimerkkiä saa näyttää, mutta ei sekään paljon auta jos koira etsii kaiken maailman tarroja/tötsiä/merkkejä ja pohtii että mikähän hitto se ruutu on. Olin olettanut meidän voittajan ruutu lämppäilyistä "missä ruutu" Sinnan hiffanneen että mikä on ruutu. Sehän katsoo siinä sinne ruutuun! Mutta nyt on vaan todettava että Sinna katsoo siinä suoraan eteen.
Mutta miten opetetaan että mikä se ruutu on? Siinäpä vasta pähkinä. Mitään targettia ei sinne ruutuun voi laittaa, ettei opi että ruutu on se targetti. Ruutu koostuu neliöstä tötsineen ja nauhoineen. Miten se kerrotaan?
Tein eilen lyhyeltä matkalta lähetyksiä, ei ongelmaa kun on itse Sinnan vieressä. Mutta laitetaan sivuttain koira ruudun oikealla puolelle, ohjaaja pari metriä koiran eteen, ja sanotaan "missä ruutu". Katsoiko Sinna ruutuun? Ei. Yrittikö edes pälyillä? Ei. Kuumuiko ihmettelystä? Kyllä. Siinä sitten mietin eri tekniikoita että miten nyt kerron että mikä se hiton ruutu on. Kävin taputtelemassa, yritin ohjailla ja kyllähän se Sinna sitten meni. Mutta hyvin epävarmasti, äänekkäästi kertoi että nyt en ihan tajua mitä haetaan. Voi siis todeta että meiltä on ruutu hyvin pahasti hukassa. Tästä saakin nyt sitten hyvän kotitreenin meidän lähinurtsille, lähetellä Sinnaa ruutuun eri suunnista, kaikkialta muualta paitsi sivulta. Ehkä se ruutu vielä löytyy.
Ruudun etsimisen lisäksi Sinnan viikonloppu oli varsin toiminnan täyteinen. Lauantaina kannustettiin Peteä kaupunkijuoksussa ja leikittiin Myrtin kanssa. Sama leikki jatkui vähän väsyneenä sunnuntain treenien jälkeen. Pitkästä aikaan Sinna pääsi leikkimään ja voi että sitä on kiva katsoa. Pitäisi useammin järjestää leikkihetkiä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti