Liian vähän ja liian paljon

Tokon treenaamisessa mulle on aina ollut vaikeinta se tasapainon löytö. Kuinka paljon treenata, kuinka pienessä osassa ja kuinka usein. Varsinkin Sinnan kanssa voittajaluokkaa tässä tahkotessa on välillä ollut semmoinen olo, että kuinka se kokonaisuus oikein pidetään kasassa? Ahkeralle treenaamiselle saatiin seuruu kuntoon, kuinka se pidetään siinä loistavassa kunnossa, kun muitakin liikkeitä on olemassa?

Häkki on ollut nyt poikkeuksellisesti pois autosta, niin Sinna on saanut vapaammin olla treeneissä

Nyt kun koe on parin viikon päästä, niin olin kerrankin kaukaa viisas ja varattiin pienelle porukalle samaan paikkaan treeniaika ja otettiin sinne kouluttaja (Vuorenmaan Marko) vähän katsomaan meidän menoa. Ihan alkuun, tuo oli äärimmäisen fiksu ajatus jo tuon alustan kannalta! Kaikkien koirat taisi jäädä sen hajuihin kiinni, siellä pitää käydä toisenkin kerran. Mutta itse koulutus siten että käytiin koko kisanomainen treeni läpi, loistavaa. Sinna oli intopinkeä, kätisevä porsasapina. Miinuslistalle pääsivät:

- ruutu
- metallinouto
- tunnari
- maahanmeno

Ihan porsasmaisesti haisteli vaan matkan ruutuun, kysyin lupaa mennä keskustelemaan Sinnan kanssa ja sain kehotuksen että syytä olis :D Hienosti kuitenkin korjasi ja tokalla kertaa meni täydellisesti. Metallinoudossa suurin yllätys oli tosi huono palautus, ei edes hypännyt takaisinpäin! Meidän kympin liike, voi pihkura. Tunnari oli niin porsas, niin porsas että se pitää ottaa nyt päivättäiseen treeniin. Ja maahanmeno, se kyynärä jää ylös. Plääh. Mutta jotain hyvääkin!

+ seuruu
+ hyvin jaksoi koko "kokeen"
+ kaukot

Eli tässä kohtaa voi sanoa että osaamista on, nyt vaan sitä viilausta. Ja kuuntelemista. Kuulo on nyt lähtenyt vähän lomille, toivottavasti tulisi sieltä pikaisesti takaisin...

Siinä missä Sinnan kanssa on treenattu vähän vasemmalla tassulla, niin Nessien kanssa tarkemmin. Liiankin tarkemmin, liiankin pitkiä aikoja. Kuitenkin kyseessä on vielä pentu, alle 6kk. Sitä on niin tottunut Sinnan kanssa että pitkääkin treeniä kestää, niin en ole saanut omaa päätä ohjelmoitua pentutreeniin. Viimeinen Oilin kurssikerta oli torstaina ja Nessie oli siellä ihan plääh. Lelut ei oikein kiinnostanut, namin kanssa teki rauhallisia juttuja. Oilikin jo sanoi että Nessie ei ole oma itsensä. Kotiläksyksi tuli pelkkää motivaatiotreeniä 2 minuuttia, ei enempää. Rauhoittumista nyt ollaan treenattu jo liiaksikin, joten ne nyt pois. 

Itseäni jäi hirmuisesti vaivaamaan tuo kerta. Kyllä siinä ajatukset meni pingistä ees taas, kun mietin että oonko onnistunut viemään koirasta koko tokoinnon. Samanaikaisesti on kuitenkin kotona pieni räyhähenki, joksi Nessie muuttuu. Koko kämpässä vedetään rallia pitkin sohvan selkämyksiä ja päivisin on jopa kakkailtu sisään - ja tuota ei ole tehnyt koko pikkupentuaikana kuin kerran. Joku on pielessä. No, eilen kaverin kanssa laskeskeltiin noita ruokamääriä, niin mähän tungen sille liikaa energiapitoista ruokaa! Ei liho, mutta energiaa on yksinkertaisesti liikaa ja se pitää jotenkin purkaa. Ruokamäärät normaalitasolle, katsotaan vaikuttaako.

Onhan se pentu ja pennun elämään kuuluu riiviömäisyys. Mutta on se ollut touhuisa aiemminkin, mutta nyt on tuntunut vääränlaiselta touhuisuudelta. Aika näyttää olinko oikeassa, ruokinta menee kuntoon ja samalla tässä Nessie saa viikon treeniloman meidän muuttotohinoiden ajaksi. Ensi viikonloppu vietetään jo omassa tuvassa, oikein odotan että pääsee omaan puusaunaan saunomaan <3 Samalla pitäisi tässä treenata Sinnan kanssa, kiirettä tulee pitämään :)