Vanhat kuviot, uudet mestat

Voihan muutto. Se kuulostaa niin kivalta, mutta hitsi mikä työ siinä olikaan. On. On edelleen. Ajattelin sen sujuvan parin muuttolaatikon voimin, koska hei, eihän 45 neliöisestä kaksiosta nyt niin paljon tavaraa löydy. Ehhehee 😅 Onni oli kaveri joka laatikoita pyytäessäni tajusi asioista jotain ja toi niitä yli 20. Jokainen meni tarpeeseen, pari kertaa.

Muuttohommat aloitettiin jo pari viikkoa sitten, kun vuokrasin tekstiilipesurin ja pesaisin sillä matot, sohvan ja kaiken muun mihin sitä keksin tunkea. Tässä kohtaa aavistelin jo muutosta tulevan Sinnalle rankka, sillä jo rakkaan maton vieminen kuivumaan oli kova paikka. Sinna-parka seisoi keskellä olohuonetta, siinä missä se rakas matto oli ja riiputti päätään. Kellimispaikka poissa. Seuraavana päivänä tuotiin matto takaisin ja siihen piti heti läntätä takamus. Onnellinen pieni koira. 

No, se muutto meni vauhdikkaasti. Nessie sai tarkastella omasta huoneestaan touhuja, Sinna tottelevaisempana sai pyöriä jaloissa. Päivässä saatiin kaikki painava ja tärkeä raahattua, loput jätettiin sitten tuonnemmaksi. Koska lie se tuonnemmas tuleekaan, meillä on edelleen vanhalla kämpällä tavaraa... Molemmat koirat kotiutuivat hyvin, Nessie paremmin kun ymmärsi hyödyn isommasta tilasta ja omasta pihasta. 

Jotta hulinan määrä olisi maksimi, niin meillähän oli tokokoe nyt viime lauantaina, tasan viikko muutosta. Olimme käyneet ottamassa tuntumaa koehalliin pariin otteeseen kavereiden kanssa ja hirmuisen positiivinen olo ei kokeen suhteen ollut. Kovin hajuinen alusta, molemmilla kerroilla Sinna meni ruutuun haistellen ja jouduin antamaan palautetta. No, tulostavoitetta meillä ei ollut, lähinnä se että pidetään hauskaa.

Hauskanpito tuntui lauantaiaamuna kaukaiselta haaveelta, kun ilmoittautumiseen mun kanssa tuli hyvin uninen koira. Muutaman ihmisen moikkasi innostuneena, muuten vaan möllötti. Jei, hyvin alkoi. Tässä järkkä ja pisteet:

Paikallaolo 6

Luoksetulo 9
L-liike 7,5
Ruutu 0
Tunnari 5

Metallihyppynouto 9,5
Ohjattu 9
Kauko-ohjaus 7
Seuruu 8

Paikallaolossa Sinnan katse taas haahuili eikä kuullut multa ekaa käskyä. Toisella maahan. Takaisintullessani teki saman, kun muissakin kokeissa - yskäisi ja nosti itsensä sillä ylös. Tämä on nyt joku jännittämiseen liittyvä juttu, johon pitäisi keksiä ratkaisu. Todennäköisesti paljon nyt vaan paikallaoloja. 

Yksilöliikkeet tehtiin kahdessa erässä. Ekaan en ollenkaan nostattanut Sinnaa ja se näkyi. Luoksetulossa oli laiskan oloinen, ällässä alkoi haistelemaan seisomisessa (!!!), ruudussa meni vasta neljännellä käskyllä maahan. Ja tunnari, siinä sitten possuili. Tän setin jälkeen taas mietin että minkähän takia mä näissä kokeissa itseäni kidutan. Vein Sinnan autoon ja mietin. Pitää nostattaa, liian alavireinen. Olin jättänyt treenikassin kotiin, niin kaivoin auton jääneen työrukkasen ja sillä leikitystä, toiseen erään. Ja sehän sujui! Okei, harmittavat lisäkäskyt kaukoissa, mutta hienot vaihdot. Seuruussa peruutus epäonnistui, mutta vinosta perusasennosta on vaikea lähteä suoraan. Pyysin Sinnaa korjaamaan ja se varmasti vaikutti pisteiden laskuun. Muuten meni hyvin. 

Mä niin toivoisin, että saisin joskus kokeessa sen fiiliksen esiin, mikä meillä on treenatessa. mä tiedän, että Sinnalla on huonoja kokemuksia kokemista mun jännittämisen takia, mutta toivon, että päästään niistä yli. Lisäksi tuo muutto aivan varmasti vaikutti Sinnaan, oli se niin väsynyt sitten koko viikonlopun. Pää pystyyn ja treenejä vaan.

Tähän saumaan tuli sopivasti treenihaaste Janinan blogista, johon innokkaasti lähdetään mukaan. Kontakti on haasteena ja Sinnan kanssa meillä on selvät sävelet tähän - kontakti ohitustilanteissa. Sinnasta on tullut niin sikapossu muuton jälkeen, että sen mielestä muita koiria ei tarvitsisi olla hänen ylhäisyytensä lenkkimaastoilla. Eli turha meuhkaaminen hittoon ja toisen koiran nähdessä kontakti. 

Nessien kontakti liittyykin sitten tokoiluun. Meillä tosin tämä on vähän erilaista, sillä Nessielle ei ole opetettu katsekontaktia ollenkaan sivulla ollessa. Jotta vältyttäisiin Sinnan kanssa tehdyt virheet, jotka johtuu silmästä silmään-katsekontaktista, on Nessie tottunut katsomaan vaan ylöspäin, ei mun kasvoihin. Vahvistetaan tota, mutta sitten vaaditaan se katsekontakti mun silmiin kauempana istuessa. Eli sitä aletaan harjoitella, kaukokäskyjen perustaa. Ollaan kauempana ja katsotaan. Siinä meille työnsarkaa.