Kulunut vuosi on ollut yhtä hullunmyllyä. Isosta stressikuormasta luopumista, keskittymistä omaan tekemiseen. Uusia kuvioita kaikinpuolin, oma (pankin) talo. Nessie. Tuo ihana kamala hermojaraastava pikku paskiainen, joka on niin rakas.
Nessie on kasvanut nyt melkein 9 kuukauden ikäiseksi pikkuneidiksi. Ja minkälainen neiti onkaan! Niin vahva kakara, että välillä melkein hirvittää. Keskittymiskyky tokossa on kasvanut ihan hirmuisesti, vielä tosin tehdään lyhyitä treenejä, mutta niissä on hyvä fokus. Fyysinen kasvu on vielä vaiheessa, juoksuja vielä odotellaan ja kroppa tuntuu olevan enemmän vinttikoiran kun staffin. Eiköhän se leveys sieltä kuitenkin tule... Virtaa on enemmän kun suurkaupungissa, joten tekemistä pitää kehittää, tosin tietenkin vastapainoksi myös sitä rauhoittumista.
Nessien kanssa kyllä tekemistä riittää ja vaikeinta itselleni on se mustavalkoisuus. Sekä oma laiskuus. Ollaan nyt otettu käyttöön se, että mikäli pihalta ei tulla ekalla tule-käskyllä sisään niin sitten haetaan. Ei paljoa muuten naurata kun iltakymmeneltä yöpaita päällä saa juosta pitkin pihaa lumihangessa. Siinä on kastunut sukka jos toinen. Mutta hei, kyllä se vaan tuottaa tulosta. Jokaisesta tule-käskystä saa supernamin ja namikippo tyhjenee hyvää vauhtia. Kärsivällisyyttä vaan. Mulle :D
Sinna täyttää ensi vuonna 9 vuotta ja ikä ei kyllä näy muualla kun naamassa. Harmaanassu, tuntuu hassulta katsoa vanhoja kuvia missä on vielä ihan musta nassu. En meinaa tunnistaa :D Sinna joutui sairaslomalle joulun alussa, kun fyssarikäynnillä löytyi olasta revähdys (revähdyksen syypää on todennäköisesti tuo punaruskea..). Sinnaa nyt sinällään sairausloma ei hetkauta, sehän voisi nukkua peiton alla syksystä kevääseen. Mutta se ettei saanut treenata, oli mälsää! Sinnalla on nykyään niin hauskaa treenatessa, että kyselee välillä kotona että tehtäiskö jotain.
Viikko sitten mentiin molempien koirien kanssa Oilin tarkkojen silmien alle ja huomautettavaahan siellä tuli. Sinnalla kupli "hieman". Lupasin että seuraavan kerran näkee paljon paremman Sinnan ja sen lupauksen lunastin eilisissä epiksissä. Sinna oli ihan pähee! Okei, saatiin sitä huonoa koekäytöstä esiin (ihme köhäily jännittävässä tilanteessa) ja ihan silkkaa tuhmailua, mutta pääsääntöisesti, jos tämä oli meidän viimeinen kokeenomainen suoritus tänä vuonna niin olen supertyytyväinen. Fiilis oli loistava ja vaikein liike, tunnari, onnistui täydellisesti (Sinnaksi). Huomenna olisi ihan oikea koe, mutta saa nähdä osallistutaanko vai ei. Ilotulitteiden myynti on alkanut ja mikäli kuuluu pauketta ensi yönä, niin kokeeseen on turha mennä. Viime uutena vuotena alkoi Sinnan paukkuarkuus ja se rajoittaa nyt meitä. Pelon yön jälkeen ei kokeisiin mennä. Uusi vuosi vietetäänkin sitten paikassa, missä ei paukuista pelkoa ole :)
Uutta vuotta kohden lähdetään avoimin mielin, hymyssä suin. Muutoksia varmasti on edessä päin, mutta otetaan ne positiivisina eikä murehdita turhia. Ihanaa uutta vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti