Nessien kanssa päästiin vihdoin ja viimein käymään fyssarilla toissapäivänä. Liikkeessä näki puolieron, samoin kun tehtiin istu-seiso-maahan vaihtoja. Eniten se puoliero oli istu-seiso vaihdoissa, vasen etujalka jäi vähän edemmäs ja kiertyi ulospäin. Rintarangassa olikin sitten hoidettavaa, mutta onneksi reagoi hoitoon ja ne jumit jäivät jo siihen hoitopöydälle - arvatenkin tulevat helposti takaisin, mutta kolmen viikon päästä mennään poistamaan ne taas. Arvauksena on nyt jonkinlainen lihasrevähtymä, mikä on sitten vaikuttanut liikkeeseen ja aiheuttanut sitä toispuoleisuutta. Tärkeintä kuitenkin on, että nyt alkaa olemaan kunnossa. Säännöllistä jumppaa (päivittäin, voi apua mitä muistettavaa), liikunnan lisäämistä vähitellen ja mikä parasta, lupa tokoilla! On kuulkaa ollut pitkä alkuvuosi kun kaikki tekeminen on ollut rajoitettua. Tokoilla saadaan tosin remmissä ja seuraamista ei jankkaamalla saa jankata, mutta saadaan kuitenkin tehdä. Aivot pöhisevät jo suunnitelmia kaukojen vaihdoista, noudon rakentamisesta ja kaikenlaisesta häiriöstä. Ihanaa!
Sinnankin kanssa ollaan touhuttu vaikka mitä. Käytiin pari viikkoa sitten Espoossa rally-tokokokeessa. Fiilis oli ihan huikea, vaikka itse sainkin jännitystä pintaan niin johonkin se vaan katosi. Sinna oli kyllä varsinainen porsasmakkara. Edisti, napsi housuista ja possuili. Oli sillä kyllä hemmetin hauskaa ja sitä kyllä lähdettiin hakemaankin. Saatiin jopa tulos, 87p/100p. Kymmenen pisteen virhe tuli siitä että en muistanut koirankiertoliikkeen jälkeen pysähtyä - sama moka kävi epiksissäkin. Pitää nyt saada tuo ohjelmoitua oikein päähän, niin ei menetä sitä kymmentä pistettä. Olennaisinta kuitenkin oli se hauskanpito.
En tiedä johtuiko se fiilis tuosta hyvin menneestä rallytokosta vai mistä, mutta saimme melkein saman fiiliksen vietyä myös seuraavan viikon tokokokeeseen. Jo viikolla aloitin jännittämisen ja yritin kokoajan vaan olla ajattelematta. Onnistuuhan se, mahalla stressaaja stressaa silti. Matkalla kokeeseen koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen, totesin itselleni että vaikka päänupin saan kuntoon niin kroppa stressaa silti. Mä en mahda sille mitään, se jännitysmuoto on ollut ihan pikkulikasta. Hyväksytään se vaan ja eletään sen kanssa. Ja sehän onnistui!
Koepaikalla oli vielä Mirva ja Mari juttuseurana, niin ei tarvinnut miettiä kaikkea tyhmää. Niin hyvää juttuseuraa oli, että en tajunnut edes valmistautua paikallaoloon. Yhtäkkiä vaan huomasin että nyt on kiire kehään, muutama perusasento ja sit sinne. Kokeen alussa näkyi hyvin sitä tuttua Sinnan koejännitystä/-paineistumista. Paikallaolossa kun palasin kehään, yskäisi ja nousi istumaan. Samaa köhimistä oli myös seuruussa, koko ajan odotin että koska pahenee. Semmoista pientä röhinää, joka osittain johtuu koepaineistumisesta ja osittain myös siitä että Sinnalla on selvästi vähän tapana unohtaa hengitellä kun on niin tosissaan hommissa... Hitaan kävelyn aikana nuo köhinät katosivat ja siitä oli hyvä jatkaa eteenpäin.
Tässä eka osa:
Yksilöliikkeet siis kahdessa osassa, tässä toinen setti:
Ykköstuloshan kosahti siis noihin kaukoihin. Tiesin että kahdesta lisäkäskystä nollaantuu, mutta sitä en tiennyt että jos olisin antanut vain yhden lisäkäskyn ja jättänyt siihen, niin silloin olisi ollut mahdollisuus vielä pisteihin. No, ei haittaa, koska toi oli muuten niin hyvän ja iloisen fiiliksen koe. Pakka hajoili kyllä välillä, mutta meillä oli kivaa ja mä en juuri jännittänyt. Sinnalla heiluu häntä ja halusi tehdä mun kanssa hommia. Se on se, mitä me lähdettiin hakemaankin. Jo ensimmäisten yksilöliikkeiden jälkeen olisin ollut valmis lähtemään kotiin, ihan vaan sen takia että olo oli niin onnellinen.
Nyt sitten vaan lisää treeniä ja kokeita. Toivottavasti saadaan tämä fiilis pidettyä jatkossakin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti