RTK1 Sinna :)

Eilisellä Vantaan reissulla tuntui siltä että sinne on kevät rysähtänyt kerralla ja meillä edelleen vaan sinnitellään talvessa. Olihan se aikamoinen siirtyminen lumesta ja parista plussa-asteesta täysin lumettomaan Vantaaseen, aurinko porotti +17. Mutta kyllä se kevät tännekin on tullut, lumet on lähtenyt hurjaa vauhtia. Paitsi meidän takapihalta :D

Eilinen Vantaan reissu oli meidän toinen fyssarikäynti Nessien kanssa. Kolme viikkoa edellisestä ja tänä aikana ollaan pidennetty lenkit tuntiin ja jumpattu joka päivä. Puoliero oli huomattavasti pienentynyt ja kroppakin tuntui paremmalta. Kokoajan saadaan siirtyä enemmän ja enemmän kohti normaalia elämää :)

Nessien tokoilut ovat olleet nyt remmissä hengailua, totuttelemista siihen että ollaan töissä vaikka muita koiria on läsnä. Ensimmäiset Oilin treenit olikin taas vaan ihmettelemistä ja pientä keskittymistä. Onneksi se treenimoodi löytyi jo sitten seuraaviin treeneihin, eli vaikka takapakkia tuli paljon niin kyllä sieltä taas edistytään. 

Nyt viime treeneissä saatii kotiläksyksi maahanmenossa eteenkatsomisen, ettei vaan jää kyynärä ilmaan. Aloiteltiin sitä kotona ja ensin siten että edessä Nessie maahan ja nami eteen, sitten itse siirryin taakse ja kun Nessie katsoo namiin niin vapautus. Siinä saatiin nopeastikin fokus eteenpäin ja pääsin siirtymään siitä sivulle. Nyt nami taas valmiiksi eteen ja maahan, eteenpäin katsomisesta vapautus. Toimii, mutta nyt tästä eteenpäin meno onkin hankalaa. Seuraavaksi pitäisi heittää se nami sinne eteen maahanmenosta, mutta kontakti on niin vahva, ettei päästä namin heittoon asti. Pitää nyt vaan vahvistaa tuota jo valmiiksi maassa olevaa namia, niin eiköhän se siitä.

Sinnan kanssa otettiin kunnon rallytokokoeputki. Viikonlopulle saatiin varasijalta paikka alokasluokkaan Hausjärvelle ja sunnuntaina oli koe Mikkelissä. Hausjärven koepaikka oli ihan uusi ja olisi ehkä voinut enemmän ottaa paikasta selvää. Sinna kun ei juuri kylmässä makoile, niin se olikin sitten kylmä halli. Onneksi rata oli nopeatempoinen ja siellä oli vain yksi maahanmeno - tosin juuri se liike nollattiin. Fiilis ei ollut niin hyvä kuin viime kerralla, annoin liikaa olosuhteiden vaikuttaa omaan tekemiseen ja sehän heijastuu Sinnaan. Saatiin kuitenkin 85p ja se oikeuttaa tulokseen.

Sunnuntaina sitten Mikkeliin. Iltapäivällä oli vasta alokas, ei kyllä yhtään sovi aamuihmisen rytmiin. Vanha tuttu jännityskin kurkisteli olan takaa, selvästikin tulospaine tekee sen. Pystyin kyllä ihan normaalisti syömään eikä koepaikallakaan tullut tuttuja jännitysoireita, joten ehkä se kaikkinensa oli pientä jännitystä. Nessie pääsi tänne kokeeseen mukaan, sillä tuolla on kaksi erillistä hallia, joten Nessien kanssa uuden paikan treeniä pääsi ottamaan ilman että häiritsi koetilannetta.

Rata oli tähänastisista haastavin. Oli spiraalia ja pujottelua, paljon käännöksiä. Kaikkinensa tuntui radalta jota joutui ihan kunnolla muistelemaan. Olen aiemmat radat mennyt aivan liian nopealla temmolla, joten nyt päätin että mennään rauhallisesti, kyltti kyltiltä hengittäen ja keskittyen. Sinnakaan ei ollut ihan parhaimmassa vireessä, liekö eilinen reissu painanut tai lämmin päivä, joka pitkän kylmän talven jälkeen tuntui läkähdyttävältä. Se flow, mitä olen tokossa kokenut, oli jäänyt kotiin. Mutta rallyssa saa puhua, joten minähän puhuin. Ja kannustin. Kyltti kyltiltä mentiin ja Sinnan fiilis parani, loppua kohden oli tuttua polvesta hamuilua. Se, että kummallakaan ei ollut paras päivä, niin siitä huolimatta sain kannustettua meidän tekemisen siihen että radan lopussa oli tosi hyvä fiilis. Ja hiki. Ihan kun olisi maratonin juossut. 

Tiesin että tulokseen meidän pisteet riitti, mutta kyllä kahteen kertaan sai tulostaulua lukea kun siellä täydet 100p luki. Ihan uskomatonta, tähän päälle meidät palkittiin vielä tuomarin suosikkina, saatesanoina saatiin että ohjasin koiraa kauniisti ja kannustaen. Aina ei voi olla hyvä päivä, mutta toista tsemppaalla asiat paranee. Tämä on oppi, jonka nyt sain viimeinkin sisäistettyä omaan selkärankaan. Alokasluokka on nyt läpikäyty, menolippu avoimeen saatu. Vaikka rallytokoa alettiinkin kisata ihan vain positiivisten kisakokemusten saamiseksi, niin saatiin kyllä paljon niin muutakin. Täydet 100 pistettä on mulle iso juttu, sillä vaikka teknisyys Sinnalla on loistava, niin tunnetilat vaikuttavat meidän tekemisissä liiankin usein. Nyt vaan lisää treeniä ja uusia kokeita, Sinnan kanssa tehdään niin kauan kun kivaa riittää :)

Titteliriviin tuli yksi uusi lisäys:
BH TK1 TK2 RTK1